Blogin taustasta

Parisenkymmentä vuotta sitten allekirjoittaneella oli ilo laatia ensimmäinen juttuni Davesta. Huomasin sattumalta syksyllä 2011, että Daven jäljiltä löytyi tuolloin tasan sellaista 60 albumia, joissa on julkaistaessa ollut häneltä jotain uutta ja ennen kuulematonta materiaalia. Nyt kuuskymppisten kunniaksi toteutetaan lokakuun 2011 alusta maaliskuun loppuun 2012 sivustot, joilla esitellään viikottain kaksi Daven albumeista.



Aikoinaan toimittamalleni ”Sitähän se kaikki on” -boxille valitsin jokaiselta siihen mennessä ilmestyneeltä albumilta kaksi raitaa. Tuon boxin toteutuksen tapaan nostetaan nytkin esiin kaksi edustavinta, erikoisinta, erilaisinta tai mieleen painuneinta kappaletta. Kun makuasioista ei sovi kiistellä, niin jokainen voi tuoda – ja toivottavasti tuokin – julki omia suosikkejaan ja omia Daven musiikkiin liittyviä muistojaan.

Jos kommentteja löytyy, vieraile ja laita muistoja Facebook-sivuille linkissä http://www.facebook.com/pages/Dave-Lindholm-60-Blogi/107341992709147



lauantai 10. maaliskuuta 2012

Albumi # 8 // Pen Lee & Co: Closer To The Drum

- poiminnat ”Mau-mau” ja ”Hooray for Someone

Legendaarinen Daven, Pave Maijasen ja Affe Forsmanin muodostama Rock´n´ Roll Band hajosi, kun Albert Järvinen pyysi Maijasta uuteen bändiin. Tästä lähtökohdasta Dave ja Affe perustivat syksyllä 1975 yhdessä Heikki Hiekkalan ja Make Lievosen kanssa Pen Lee & Co:n. Dave oli tavannut Lievosen vuotta aiemmin ja he olivat soitelleet yhdessä, mutta bändiä ei vielä silloin syntynyt, Rock´n´ Roll Band ehti ensin. Hiekkala puolestaan tuli mukaan Janne Ödnerin lyhytikäisestä Mescalerosta. Matkaan lähdettiin Rock´n´ Roll Bandia matalammalla profiililla; suomalaisen superyhtyeen paikan sai periä Maijasen, Järvisen ja Kätkän muodostama Royals.

Vuoden 1976 alkupuoliskolla julkaistiin Pen Lee & Co:n single ”Do I Have to Throw Stones”/”Motorways”. Siitä on virallisesta julkaisusta poikkeava koeversio, jonka lehtiarvostelu synnytti yhden "olemattoman" biisin taikka musiikillisen ankan. Tammikuun 1976 Soundissa Waldemar Wallenius esitteli singlen, jossa B-puolen kappale olisi ollut nimeltään ”Judy”. Levytyssessioissa Helsingin Finnvoxissa purkitettiin kuitenkin marraskuussa 1975 virallinen A-puoli sekä biisit ”Better Woman” ja ”Daisy”. Näistä jälkimmäisen piti tulla singlelle ja se prässättiin ensimmäisten koelevyjen B-puolelle. Arvostelussa naisten nimet menivät sekaisin, ja tieto ”Judy”-biisistä tuli julki. Virallinen single täydentyi tammikuun alkupäivien 1976 sessiossa biisillä ”Motorways” ja ”Daisy” miksattiin tulevalle albumille uutena versiona.

Loppuvuodesta 1976 tuli LP ”Closer To The Drum”, jonka tuotti Atte Blom. Se on äänitetty pääosin kesällä ja syksyllä parin päivän pätkissä. Nimi kuvaa bändin musiikkia, jossa rytmillä ja kompilla oli tärkeä osa. Soundit ovat hieman latteat verrattuna siihen, mihin bändi pystyi lavalla – itsekin aktin nähneenä voin näin vakuuttaa. Levylle on silti tallentunut keikkojen hyvä jamitunnelma. Albumi haluttiin pitää live-henkisenä ja vaihtoehtona harkittiin myös ”Lillanin”-tyylisen konserttilevyn julkaisua. Bändi päätyi kuitenkin äänittämään tunnelmaltaan sopivaan Mikrovox-studioon. Kappaleista valittiin singlelle biisit ”Don´t Call Me”/ ”Mau-mau”.

Keikalla bändin soitto perustui toisaalta kappaleiden perusrunkojen päälle improvisoituihin juttuihin, toisaalta melodisiin vakiomuotoisiin biiseihin. Dave esitti kaksiosaisen setin alun yksin sähkökitaran kanssa, toisella puoliskolla tuli muu bändi mukaan.

Hessu Hiekkalan kunniaksi toinen valinta on jameista jamein ”Mau-mau”. Toinen on ”Hooray for Someone” – biisi jossa kuullaan vierailijan, Albert Järvisen soolo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti