- poiminnat ”Black Friday” ja ”Mama”
Daven ensimmäinen levyttänyt kokoonpano Ferris Wheel syntyi treenatessa Hessu Hiekkalan ja Matti Saxelinin kanssa. Tämä kolmikko oli junaillut 1968 pop-jumalanpalveluksen järjestämisen Haagaan. Ohjelmistossa oli jo tällöin mm. versio ”Sirkus”-levyllä julkaistusta biisistä ”Illan prinsessa” sekä ”Hooray For Someone”, joka päätyi toistakymmentä vuotta myöhemmin Pen Lee & Co:n albumille. Itse konsertti ei ollut mikään menestys, kuulijoiksi kertyi vain pieni joukko kavereita.
Arto Sotavallan bändissä soittanut Jake Itävaara tuli käymään treeneihin, kiinnostui touhusta ja liittyi mukaan. Näin Ferris Wheel sai 1969 varsinaisen muotonsa. Ensimmäinen keikka oli lämmittelybändinä Kulttuuritalolla konsertissa, jossa pääesiintyjä oli Dave Dee, Dozy, Beaky, Mick & Titch. Nämä eivät saapuneet koskaan paikalle, ja niinpä illan esiintyjiksi jäivät Ferris Wheel ja Insence.
Ferris Wheelillä oli kaikenlaisia pieniä keikkoja. Ajan mittaan bändin muut jäsenet halusivat tehdä demon ja päästä levyttämään. Juttua junaili erityisesti rumpali Saxelin. Vaikka Dave itse ei ollut ajatuksesta ollenkaan innostunut tehtiin treenikämpällä 1970 ensimmäinen demonauha. Sen laatu ei levy-yhtiölle kelvannut, ja uusi demo äänitettiin Finnvoxissa. Tätä tarjottiin Måns Groundstroemille ja Eki Hyvöselle Loveen, mutta heidän mielestään bändi ei ollut vielä kypsä levyttämään.
Ylen arkistoissa on säilynyt hieman myöhäisempi Ferris Wheelin 16.1.71 Pop Pop -ohjelmaan tehty radiokeikka. Nauhan kolme kappaletta osoittavat, että hiomisen varaa soittotaidoissa ja vähän virittämisessäkin vielä tuolloin todella oli.
Kesän 1970 aikana Ferris Wheel teki tavanomaisempien juttujen lisäksi neljä klubikeikkaa Italiassa. Syksyn uuden koenauhan jälkeen päästiin levyttämään keväällä 1971. Levyn ja bändin nimeksi tuli yksinkertaisesti Ferris. Syynä nimenmuutokseen olivat kolme muuta Ferris Wheel -nimistä ulkomaista yhtyettä. Levy äänitettiin kahden päivän aikana suoraan sisään, mitään kohtia uusimatta. Dave ei ole albumia koskaan kovin korkealle arvostanut. Ironista sikäli, että juuri hänen vauhdikas persoonansa sai Loven avaamaan studion ovet. Bändin soitto kuulosti tuottaja Groundstroemin mukaan kamalalta eikä Daven musiikillisista kyvyistä oltu vielä lainkaan vakuuttuneita. Mukana on kymmenen englanninkielistä kappaletta. ”Black Friday”, jolla Hiekkala soitti kitaroita, pääsi parille Loven kokoelmalle mukaan.
”Black Friday” on toinen valinta, toinen olkoon albumin avaava vauhtibiisi ”Mama”. Eikä siinä mitään, useampi muukin kymmenestä kappaleesta on kestänyt ajan hampaan ihan mukavasti. Levystä tehtiin pieni painos ja se on ollutkin CD-julkaisuunsa saakka ehdottomasti hankalimmin löydettäviä Daven tuotoksia. Nykyisin sitä onneksi löytyy melko helposti.
LP:n jälkeen fiilikset muuttuivat liian vakaviksi ja "vastuullisiksi". Tämä johti nopeasti miehistön vaihdoksiin ja bändin hajoamiseen. Levyn julkaisun aikoihin Itävaara lähti bändistä, josta syystä hän ei albumin kannessakaan esiinny. Lyhyen triona olon jälkeen tuli mukaan Orient Expressistä Klaus Stolt, joka ehti kuitenkin olla mukana vain pienen hetken. Viimeinen Ferriksen keikka oli Helsingin työväentalolla kevättalvella 1971.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti