Albumi # 7 // Rock´n´ Roll Band: Everybody Needs Dancemusic Sometimes

- poiminnat ”I´m Gonna Roll” ja “California Rag”

Rock´n´ Roll Band oli joukkue, josta media pyrki nostamaan suomalaista superyhtyettä, ehkä tekemään myös keinotekoisesti vastapainoa Hurriganesille. Bändin alkuperäinen isä oli kitaristi Janne Ödner. Hän oli yhdessä Affe Forsmanin kanssa Pave Maijasta vastassa tämän vapautuessa kesäkuussa 1974 armeijasta. Kolmikko kehitteli ideaa junamatkalla ja syyskuussa äänitettiin single ”Fever”/”The Seventh Son”. Se julkaistiin alkuvuodesta 1975 Maijasen nimellä. Kokoonpano ei tehnyt keikkoja, mutta mukana jammaili muuten vaan useitakin eri muusikoita. Davea pyydettiin mukaan jo perustamisvaiheessa, mutta hän ei ollut Orfeus-bändinsä hajoamisen jälkeen heti innostunut uudesta bändistä.

Keväällä 1975 Juicen kiertueen päätyttyä Dave oli kuitenkin valmis hommiin ja Rock´n´ Roll Band sai muotonsa Jannen vetäytyessä tyylinsä mukaisesti taustalle. Ensimmäinen varsinainen keikka oli vapunaattona Virroilla, tätä ennen bändi oli nähty jamikokoonpanona Loven pikkujoulubileissä sekä TV2:n Iltatähti-ohjelmassa.

Alkukesällä 1975 julkaistu pikkukiekko ”I´m Gonna Roll”/”Come ´round Betty” äänestettiin Soundissa vuoden singleksi. ”I´m Gonna Roll” -kappaletta on myöhemmin versioitu pitkälti toistakymmentä kertaa. Se on kuulunut esimerkiksi Royalsin ja Leningrad Cowboysin ohjelmistoon, Eläkeläiset on tehnyt siitä kaksi toteutusta (Komerohumppa) ja onpa se myös Uniset-yhtyeen levyttämä. Dave itse on palannut siihen eri bändiensä kanssa keikoilla sekä neljästi omilla levyillään ja vierailijan ominaisuudessa Jivetones-yhtyeen singlellä.

Rock´n´ Roll Bandia ei turhaan nostettu jalustalle, sillä yhtyeen soitto oli tiivistä ja energistä. Keikkaohjelmisto oli uudentyyppistä ja sitä soitettiin kovalla volyymillä. Vanhoja Daven biisejä ei esitetty lainkaan, Feveriä jonkun verran. Omien biisien lisäksi settiin kuului esim. Hendrixin ”Highway Chile”, Fleetwood Macin ”Stop Messin´ ´round”, Dylanin ”Subterranean Homesick Blues” ja Moody Bluesin tunnetuksi tekemä soul-laulajatar Bessie Banksin hitti ”Go Now”.

Suosio tuli tosin jälkijättöisesti, sillä keikoilla ei yleisöä niin hillittömästi ollut. Oma Aulavan päälavalla koettu kokemus oli paitsi hieno keikka myös sikäli erikoinen, että silloin tapasin Daven ensimmäisen kerran. Nuorena kossina koetettiin moikata koko porukkaa, mukana myös keikan ajan rumpuraiserilla istunut ja siinä White Horse -pullon tyhjentänyt Albert Järvinen. Hyvin onnistui, kavereilla oli halua ja aikaa jutella – paitsi vääpelinä hyörineellä Maijasella, joka touhusi kalustoa kasaan. Muistoksi jäi mm. kolmikon (siis ei Paven) nimikirjoitukset ja hyvät fiilikset.

Mukana siis kulki satunnaisesti Hurriganesista eronnut Albert Järvinen. Tästä ja RRB-stoorista löytyy juttua myös Järvis-kirjan sivuilta 142-146. Albert ei huhuista ja odotuksista huolimatta liittynyt bändiin. Yhtye oli lyhytaikainen, hajoten jo syksyllä 1975 ennen LP:nsä julkaisemista. Viimeinen keikka oli Pekka Strengin ja Matti Kurkisen muistokonsertti Kulttuuritalolla.

Jouluksi julkaistu LP ”Everybody Needs Dancemusic Sometimes” on kuitenkin klassikko. Yhtä lukuun ottamatta (”Catfish Blues”) sen kappaleet ovat Daven käsialaa. Äänitykset tehtiin Finnvoxissa heinäkuulla sekä syyskuussa yhtyeen jo hajottua. Omaan levyhyllyyn albumi ilmestyi ensimmäisenä Dave-vinyylinä, aiemmat ostokset olivat olleet c-kasetteja.

Keväällä 1976 julkaistiin vielä postuumi single ”I Know What You Want, Sister”/”Gotta Go Downtown”. Valinnoiksi tältä LP:ltä otetaan itseoikeutettu ”I´m Gonna Roll” sekä tyylikäs, aikanaan uudenlaista kuuntelukokemusta tuonut instrumentaali “California Rag”.