Blogin taustasta

Parisenkymmentä vuotta sitten allekirjoittaneella oli ilo laatia ensimmäinen juttuni Davesta. Huomasin sattumalta syksyllä 2011, että Daven jäljiltä löytyi tuolloin tasan sellaista 60 albumia, joissa on julkaistaessa ollut häneltä jotain uutta ja ennen kuulematonta materiaalia. Nyt kuuskymppisten kunniaksi toteutetaan lokakuun 2011 alusta maaliskuun loppuun 2012 sivustot, joilla esitellään viikottain kaksi Daven albumeista.



Aikoinaan toimittamalleni ”Sitähän se kaikki on” -boxille valitsin jokaiselta siihen mennessä ilmestyneeltä albumilta kaksi raitaa. Tuon boxin toteutuksen tapaan nostetaan nytkin esiin kaksi edustavinta, erikoisinta, erilaisinta tai mieleen painuneinta kappaletta. Kun makuasioista ei sovi kiistellä, niin jokainen voi tuoda – ja toivottavasti tuokin – julki omia suosikkejaan ja omia Daven musiikkiin liittyviä muistojaan.

Jos kommentteja löytyy, vieraile ja laita muistoja Facebook-sivuille linkissä http://www.facebook.com/pages/Dave-Lindholm-60-Blogi/107341992709147



lauantai 24. maaliskuuta 2012

Albumi # 3 // Isokynä: Sirkus

- poiminnat ”Sirkus”, ”Puhtaat Laivat” ja ”Illan prinsessa”

Kesällä 1972 Dave kokosi oman bändin. Rocket-niminen yhtye treenasi mm. Daven tulevan albumin biisejä. Yhtye keikkaili, mutta levyjä se ei tehnyt.

Keväällä 1973 julkaistiin kuitenkin yksi niin Daven kuin koko Suomi-rockinkin merkittävimmistä albumeista - alkuvuodesta äänitetty ”Sirkus”. Jos vaikutteet ensimmäisellä soolokiekolla olivat Marc Bolanilta, niin tämän levyn ja koko Daven uran eittämätön vaikuttaja oli Bob Dylan.

Dave treenasi levyä yhdessä Ronnie Österbergin ja Mats Huldenin kanssa Otto Donnerin talossa. Levyn tuotti Måns Groundstroem, joka myös soitti joillakin kappaleilla bassoa ja sähköpianoa.

Studioäänitykset tehtiin Finnvoxissa tammikuun alun ja maaliskuun puolenvälin aikajaksolla, yhdellä-kahdella otolla lähes kaikki. Näiden sessioiden täydennyksenä tallentuivat lisäksi nauhalle Muskan single ”Sininen tarina”/”Miten on päällikkö”, sekä myöhemmin singlelevyjen B-puolina julkaistut kappaleet ”Tapaaminen” ja ”Tätä on mun rock´n roll”.

Albumin sanoitukset ovat kypsyneet aiempaan verrattuna. Vaikka kappaleet poikkeavat toisistaan tyyliltään hyvinkin paljon, iski levy aikanaan oikeaan saumaan. ”Sirkus”, kuten myös jo sitä edeltänyt soolo-LP, kuvasi kaupunkilaisten nuorten elämää ja tuntoja tavalla, jota kukaan muu ei aiemmin ollut tehnyt. Mikään myyntimenestys levy ei suosiostaan huolimatta ollut, mutta klassikko siitä tuli.

Daven itsensä mielestä albumin kulmakiviä ovat kappale ”Puhtaat laivat” sekä puhtaasti dylanistinen nimibiisi ”Sirkus” - suomalainen ”Subterranean Homesick Blues”. Lisäksi vaikkapa useiden Daven eri bändien keikoilla versioima kappale ”Kaikki menee seinään” sekä ”Jazzikansa tulee”, jonka tarttuva kazoo-riffi on viimeksi kuultu Leningrad Cowboysien levyltä ja Daven posetiivialbumilla.

Menestyksen mukana syntyi julkisuusbuumi. Tämä päättyi kuitenkin lyhyeen, vaikka mm. Me naiset julkaisi jutun ja monenlaisia haastatteluja oli tarjolla. Dave totesi, ettei moinen ollut häntä varten ja pani pisteen turhalle julkisuudelle.

”Sirkuksen” julkaisemisen jälkeen Dave teki harvakseltaan lähinnä akustisia keikkoja. Hän alkoi syksyllä 1973 tutkia John Gagea ja Stockhausenia ja olisi ollut halukas tekemään pelkän modernia musiikkia sisältävän instrumentaalilevyn, nimeltään ”Port Harbour” eli satama satama. Tätä varten hän kehitteli jopa uuden nuotinnusjärjestelmän.

Kokonaisuus oli jo kannen ideaa myöten valmiina, mutta Lovessa ajatus ei saanut kannatusta ja levyn tekeminen hautautui. Singlejä ei ”Sirkus”-albumilta otettu, mutta syksyllä 1973 julkaistiin vielä pikkukiekko ”Rock kukko”/”Tätä on mun rock & roll”.

Poiminnat albumilta olkoot nimikappale ”Sirkus” sekä biisipari ”Puhtaat Laivat” / ”Illan prinsessa”. Ensin mainittuun liittyy henkilökohtaisena muistona, että se oli ensimmäinen suomalainen kappale, joka oli niin mielenkiintoinen, että se kelpasi radiosta nauhoitettavaksi – kotimaiset radion välittämät biisit tuntuivat siinä iässä ja ajassa olevan melkoista sontaa. Jälkimmäiset kappaleet poimittiin myös ”Sitähän se kaikki on” –boksille, mutta siihen ne tulivat eri järjestyksessä kuin albumilla. Järjestys oli allekirjoittaneen valinta ja muistan Daven kommentoineen asiaa vähän hämmentyneenä, ei kuitenkaan mitenkään jyrkästi protestoiden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti