- poiminnat ”Hei mitä on olla vapaa ?” ja ”Liian nopee Lindholm”
Orfeus-yhtye halusi tehdä toisen albuminsa liveäänityksenä. Treeneissä tyyli oli muuttunut aiemmasta, biisejä todella mietittiin. Spontaanina alkanut Daven ja Orfeuksen yhteistyö oli muuttumassa liiankin kunnianhimoiseksi. Tämä tunnelma hajotti yhtyeen, kun livelevy oli saatu aikaan. Orfeuksen toiseksi viimeinen esiintyminen 29.7.74 Lilla Teaternissa nimittäin äänitettiin, ja siitä koostettiin LP ”Lillan”. Levy ilmestyi joulun alla 1974.
Vaikka pikkuteatteri oli täynnä yleisöä ja fiilis hyvä, olivat äänitysolosuhteet tuohon aikaan vielä melkoisen ankeat, keikka Lillanissa taltioitiin 2-raita Revoxille. Siitä huolimatta tulos on aivan kelvollista, vaikka kaikki nyanssit eivät luonnollisesti pääse oikein esille. Orfeuksen roudari nouti legendaarisen "Pikkureiskan", Reino Isoahon Savonlinnan oopperajuhlilta hoitamaan äänitykset. Isoaho oli alusta asti ollut Orfeuksen mukana ja oli käytännöllisesti katsoen yksi bändin jäsenistä.
Kieli levyllä vaihtuu suomesta englantiin, englannista venäjään ja takaisin. Kappalevalikoima on tyyliltään vaihteleva. Levy onkin nähtävä dokumenttina Orfeus-yhtyeestä ja sen monipuolisista kyvyistä. Osoitus bändilevystä on, että vain kahden kappaleeen sävellykset ovat yksin Daven tekemiä, ”Hei mitä on olla vapaa ?” sekä ”Milk Jug Illusions”.
Konsertissa esitettiin niin bluesia, rokkia kuin progeenkin vivahtavia kappaleita. Tiukasta harjoittelusta ja sovituksista huolimatta on kaikissa läsnä terve jamihenkisyys. Ajan tyylin mukaisesti biisissä ”Limousine” on kohtuuttomankin pitkä rumpusoolo. Kappaleen ensimmäinen versio oli syntynyt Janne Ödnerin lähdettyä yhtyeestä, seuraavan päivän jammailussa treenikämpällä. Hauska erikoisuus levyllä on ”Liian nopee Lindholm”, jonka sanat on tehnyt Babitsinin laulavan sisarussarjan äiti Elisabeth Babitsin. Kappaleen idean, traditionaalisen country-biisin tekemistä venäjän kielellä esitti Leppänen, joka myös tiesi kääntäjäkandidaatin. Kuten bändin jäsenetkin, innostui Babitsin asiasta ja laati idean pohjalta tekstin, joka sai suomenkielisen otsikon.
”Lillan” -albumille valittiin keikalta kahdeksan biisiä, viisi jäi tuolloin vaille julkaisua. Hyllylle jääneistä otettiin 1977 ”Rock-kukko” ja ”Don´t Blame Me” kokoelmalevylle ”Kenen laulu”. Loput kolme olivat Daven mielestä hieman epävireinen versio Dylanin ”Knockin´ On Heavens Door”-kappaleesta, ”Kuningatar” -biisin englanninkielinen versio ”Everybody´s Queen” sekä ”Heard News”, jonka studioversio julkaistiin myöhemmin Pen Leen ”Catlook Gypsies”-albumilla nimellä ”News Of Change”. Nämä, kuten siis koko konsertti saivat lopulta julkaisunsa ”Lillan”-albumin vuoden 2002 CD-painoksella. Dave oli kovasti empiväinen juuri ”Knockin´ On Heavens Door” –kappaleen takia, mutta vakuuttui sitten siitä, että suunnitellut bonukset olivat kaikki paikallaan.
Tämänkertaiset poiminnat olkoot ”Hei mitä on olla vapaa ?” ja ”Liian nopee Lindholm”.
Vaikka bändi oli tiivis ja hyvähenkinen ryhmä loppuun asti, tuntui ”Lillan” -konsertin jälkeen sen jäsenistä siltä, että oli päästy niin pitkälle kuin oli yleensä mahdollista. Bändiin oli sen loppuvaiheissa hakeutunut mukaan muutamille keikoille myös Daven veli Calle Lindholm. Viimeinen keikka jäi parin biisin soittamiseksi ulkoilmakonsertissa Tapiolassa veljesten vain kinastellessa lavalla keskenään.
Tuohon Tapiolan esiintymiseen Orfeuksen toiminta totaalisesti loppui. Bändillä tiedossa olleet keikat peruutettiin ja Dave teki syksyllä soololevyn ja lähti ulkomaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti