Albumi # 1 // Ferris (Wheel): Ferris

- poiminnat ”Black Friday” ja ”Mama”

Daven ensimmäinen levyttänyt kokoonpano Ferris Wheel syntyi treenatessa Hessu Hiekkalan ja Matti Saxelinin kanssa. Tämä kolmikko oli junaillut 1968 pop-jumalanpalveluksen järjestämisen Haagaan. Ohjelmistossa oli jo tällöin mm. versio ”Sirkus”-levyllä julkaistusta biisistä ”Illan prinsessa” sekä ”Hooray For Someone”, joka päätyi toistakymmentä vuotta myöhemmin Pen Lee & Co:n albumille. Itse konsertti ei ollut mikään menestys, kuulijoiksi kertyi vain pieni joukko kavereita.

Arto Sotavallan bändissä soittanut Jake Itävaara tuli käymään treeneihin, kiinnostui touhusta ja liittyi mukaan. Näin Ferris Wheel sai 1969 varsinaisen muotonsa. Ensimmäinen keikka oli lämmittelybändinä Kulttuuritalolla konsertissa, jossa pääesiintyjä oli Dave Dee, Dozy, Beaky, Mick & Titch. Nämä eivät saapuneet koskaan paikalle, ja niinpä illan esiintyjiksi jäivät Ferris Wheel ja Insence.

Ferris Wheelillä oli kaikenlaisia pieniä keikkoja. Ajan mittaan bändin muut jäsenet halusivat tehdä demon ja päästä levyttämään. Juttua junaili erityisesti rumpali Saxelin. Vaikka Dave itse ei ollut ajatuksesta ollenkaan innostunut tehtiin treenikämpällä 1970 ensimmäinen demonauha. Sen laatu ei levy-yhtiölle kelvannut, ja uusi demo äänitettiin Finnvoxissa. Tätä tarjottiin Måns Groundstroemille ja Eki Hyvöselle Loveen, mutta heidän mielestään bändi ei ollut vielä kypsä levyttämään.

Ylen arkistoissa on säilynyt hieman myöhäisempi Ferris Wheelin 16.1.71 Pop Pop -ohjelmaan tehty radiokeikka. Nauhan kolme kappaletta osoittavat, että hiomisen varaa soittotaidoissa ja vähän virittämisessäkin vielä tuolloin todella oli.

Kesän 1970 aikana Ferris Wheel teki tavanomaisempien juttujen lisäksi neljä klubikeikkaa Italiassa. Syksyn uuden koenauhan jälkeen päästiin levyttämään keväällä 1971. Levyn ja bändin nimeksi tuli yksinkertaisesti Ferris. Syynä nimenmuutokseen olivat kolme muuta Ferris Wheel -nimistä ulkomaista yhtyettä. Levy äänitettiin kahden päivän aikana suoraan sisään, mitään kohtia uusimatta. Dave ei ole albumia koskaan kovin korkealle arvostanut. Ironista sikäli, että juuri hänen vauhdikas persoonansa sai Loven avaamaan studion ovet. Bändin soitto kuulosti tuottaja Groundstroemin mukaan kamalalta eikä Daven musiikillisista kyvyistä oltu vielä lainkaan vakuuttuneita. Mukana on kymmenen englanninkielistä kappaletta. ”Black Friday”, jolla Hiekkala soitti kitaroita, pääsi parille Loven kokoelmalle mukaan.

”Black Friday” on toinen valinta, toinen olkoon albumin avaava vauhtibiisi ”Mama”. Eikä siinä mitään, useampi muukin kymmenestä kappaleesta on kestänyt ajan hampaan ihan mukavasti. Levystä tehtiin pieni painos ja se on ollutkin CD-julkaisuunsa saakka ehdottomasti hankalimmin löydettäviä Daven tuotoksia. Nykyisin sitä onneksi löytyy melko helposti.

LP:n jälkeen fiilikset muuttuivat liian vakaviksi ja "vastuullisiksi". Tämä johti nopeasti miehistön vaihdoksiin ja bändin hajoamiseen. Levyn julkaisun aikoihin Itävaara lähti bändistä, josta syystä hän ei albumin kannessakaan esiinny. Lyhyen triona olon jälkeen tuli mukaan Orient Expressistä Klaus Stolt, joka ehti kuitenkin olla mukana vain pienen hetken. Viimeinen Ferriksen keikka oli Helsingin työväentalolla kevättalvella 1971.

Albumi #2 // Iso "Kynä" Lindholm

- poiminnat ”Minun nimi on nimessun” ja ”Liity meihin enkeleihin”

Yhtyeensä Ferrisin mentyä päreiksi Dave otti Loveen yhteyttä ja vei sinne nauhan englanninkielisiä biisejä. Måsse Groundstroem ehdotti kappaleiden tekemistä uudelleen suomeksi tai ruotsiksi. Suomen kielen käyttöä Love suositti tuolloin useille muillekin lauluntekijöille, mutta lisäsyynä olivat Daven kielikuvat, jotka englanniksi olivat kohtuullisen hämäriä. Vastusteltuaan ensin ajatusta hän teki työtä käskettyä ja muutti tekstit suomenksi, ensimmäisenä biisinä oli ”Minun nimi on nimessun”.

Dave oli käynyt joillakin keikoilla ja treenannut Kojon kanssa akustisesti Marc Bolanin / Tyrannosaurus Rexin kappaleita sekä uusia biisejään, esimerkkeinä juuri ”Minun nimi on nimessun” ja ”Liity meihin enkeleihin”. Nämä oltkoot myös tämän kerran valinnat. Ensin mainittu sai ideansa ja vaikutteensa Tapio Rautavaaran ”Yölinjalla” -kappaleesta, josta lainattiin bassokuvio. Taiteilijanimenä oli Great Pen Lee, joka tulevan levyn myötä suomentui Isokynäksi. Nimi oli peräisin julisteesta Daven seinällä.

Maalis-huhtikuussa 1972 äänitettiin Finnvoxissa soolo-LP ”Iso "Kynä" Lindholm”, joka ilmestyi alkukesällä saaden hyvät arvostelut. Dave sovitti biisejä Häkä Virtasen kanssa Markku Aron kämpällä. Biisit nauhoitettiin tyypilliseen tapaan pääosin yhdellä-kahdella otolla. Isokynän erikseen kirjoittaminen albumin nimessä oli Loven sihteerin eroottisuuteen vivahtava päähänpisto, minkään tietoisen julkisuuskuvan kanssa sillä ei ollut tekemistä.

Levy oli suomenkielinen ja tapa käyttää kieltä erottikin jo tuolloin Daven muista lauluntekijöistä. Kuten hän oraakkelimaisesti totesi Iltasanomien haastattelussa 1972: "Tavallaan en laula suomen kieltä. Laulan meikäläisiä sanoja englantilaisittain ääntäen... Suomen kieli on liian usein sivuutettu olankohautuksella pophommissa. Silti se on sangen käyttökelpoinen". Albumin musiikilliset vaikutteet tulevat T.Rexin suunnasta. Kojon kanssa vietettyä aikaa ajatellen tämä ei ole kovin yllättävää.

Levyltä julkaistiin 1972 singlet ”Minun nimi on nimessun”/”Rakas rakas rakas” sekä ”Liity meihin enkeleihin”/”Sinun rock”. ”Minun nimi on nimessun” oli myös discohitti, jota vertailtiin Bolanin ”Jeepsteriin”. Yhtäläisyyksiä biiseistä löytyykin, mutta Dave oli hittinsä tehnyt jo aiemmin, joten mikään kopio ei ole kyseessä.

”Minun nimi on nimessun” julkaistiin englaninkielisenä versiona ”Do You Know Your Name” Loven kokoelmilla ”Rock´n roll juhlaa 3” ja ”The Best of Love/Trilogy Records” 1973. Jälkimmäinen oli erään jenkkilevy-yhtiön, Trilogyn kanssa tehty yhteisjulkaisu. Suunnitelmissa oli myös julkaista kappale USA:ssa singlenä, mutta se ei kuitenkaan toteutunut, vaikka nauhat sitä varten tehtiinkin.

”Iso "Kynä" Lindholm” -levyn ilmestymisen aikoihin Dave soitti myös puolisen vuotta ravintolakeikoilla Arto Sotavallan taustayhtyeessä. Aluksi soittimena oli basso, myöhemmin kitara. Dave on mukana maaliskuun lopussa 1972 äänitetyllä Sotavallan singlellä ”Lady hoi”/”Meidät toisillemme luotiin” A-puolella laulamassa taustoja. Hänen piti soittaa siinä myös kitaraa, mutta osuus ei lopulta mahtunut mukaan. Vanhalla ylioppilastalolla Lindholm oli tavannut Mike Westhuesin. Parivaljakko alkoi soitella yhdessä ja mukaan tuli basistiksi Tom Kuchka. Tämä trio esiintyi melko paljon ja levytti yhdessä Westhuesin nimellä tämän esikoisalbumin, 1972 julkaistun akustisen ”New Morning Train” -LP:n.

Albumi # 3 // Isokynä: Sirkus

- poiminnat ”Sirkus”, ”Puhtaat Laivat” ja ”Illan prinsessa”

Kesällä 1972 Dave kokosi oman bändin. Rocket-niminen yhtye treenasi mm. Daven tulevan albumin biisejä. Yhtye keikkaili, mutta levyjä se ei tehnyt.

Keväällä 1973 julkaistiin kuitenkin yksi niin Daven kuin koko Suomi-rockinkin merkittävimmistä albumeista - alkuvuodesta äänitetty ”Sirkus”. Jos vaikutteet ensimmäisellä soolokiekolla olivat Marc Bolanilta, niin tämän levyn ja koko Daven uran eittämätön vaikuttaja oli Bob Dylan.

Dave treenasi levyä yhdessä Ronnie Österbergin ja Mats Huldenin kanssa Otto Donnerin talossa. Levyn tuotti Måns Groundstroem, joka myös soitti joillakin kappaleilla bassoa ja sähköpianoa.

Studioäänitykset tehtiin Finnvoxissa tammikuun alun ja maaliskuun puolenvälin aikajaksolla, yhdellä-kahdella otolla lähes kaikki. Näiden sessioiden täydennyksenä tallentuivat lisäksi nauhalle Muskan single ”Sininen tarina”/”Miten on päällikkö”, sekä myöhemmin singlelevyjen B-puolina julkaistut kappaleet ”Tapaaminen” ja ”Tätä on mun rock´n roll”.

Albumin sanoitukset ovat kypsyneet aiempaan verrattuna. Vaikka kappaleet poikkeavat toisistaan tyyliltään hyvinkin paljon, iski levy aikanaan oikeaan saumaan. ”Sirkus”, kuten myös jo sitä edeltänyt soolo-LP, kuvasi kaupunkilaisten nuorten elämää ja tuntoja tavalla, jota kukaan muu ei aiemmin ollut tehnyt. Mikään myyntimenestys levy ei suosiostaan huolimatta ollut, mutta klassikko siitä tuli.

Daven itsensä mielestä albumin kulmakiviä ovat kappale ”Puhtaat laivat” sekä puhtaasti dylanistinen nimibiisi ”Sirkus” - suomalainen ”Subterranean Homesick Blues”. Lisäksi vaikkapa useiden Daven eri bändien keikoilla versioima kappale ”Kaikki menee seinään” sekä ”Jazzikansa tulee”, jonka tarttuva kazoo-riffi on viimeksi kuultu Leningrad Cowboysien levyltä ja Daven posetiivialbumilla.

Menestyksen mukana syntyi julkisuusbuumi. Tämä päättyi kuitenkin lyhyeen, vaikka mm. Me naiset julkaisi jutun ja monenlaisia haastatteluja oli tarjolla. Dave totesi, ettei moinen ollut häntä varten ja pani pisteen turhalle julkisuudelle.

”Sirkuksen” julkaisemisen jälkeen Dave teki harvakseltaan lähinnä akustisia keikkoja. Hän alkoi syksyllä 1973 tutkia John Gagea ja Stockhausenia ja olisi ollut halukas tekemään pelkän modernia musiikkia sisältävän instrumentaalilevyn, nimeltään ”Port Harbour” eli satama satama. Tätä varten hän kehitteli jopa uuden nuotinnusjärjestelmän.

Kokonaisuus oli jo kannen ideaa myöten valmiina, mutta Lovessa ajatus ei saanut kannatusta ja levyn tekeminen hautautui. Singlejä ei ”Sirkus”-albumilta otettu, mutta syksyllä 1973 julkaistiin vielä pikkukiekko ”Rock kukko”/”Tätä on mun rock & roll”.

Poiminnat albumilta olkoot nimikappale ”Sirkus” sekä biisipari ”Puhtaat Laivat” / ”Illan prinsessa”. Ensin mainittuun liittyy henkilökohtaisena muistona, että se oli ensimmäinen suomalainen kappale, joka oli niin mielenkiintoinen, että se kelpasi radiosta nauhoitettavaksi – kotimaiset radion välittämät biisit tuntuivat siinä iässä ja ajassa olevan melkoista sontaa. Jälkimmäiset kappaleet poimittiin myös ”Sitähän se kaikki on” –boksille, mutta siihen ne tulivat eri järjestyksessä kuin albumilla. Järjestys oli allekirjoittaneen valinta ja muistan Daven kommentoineen asiaa vähän hämmentyneenä, ei kuitenkaan mitenkään jyrkästi protestoiden.

Albumi # 4 // Orfeus: Musiikkia

- poiminnat ”Linnut vei hiljaisuuden” ja ”Kuinka yö meni pois”

Daven yhteistyö Orfeuksen kanssa alkoi syksyllä 1973. Jo useita eri vaiheita nähneessä bändissä vaikuttivat tuolloin kitaristi Jan Ödner, rumpali Zape Leppänen, Basisti Klaus Stolt, pianisti/urkuri Hessu Hiekkala sekä lauluosuuksia hoitanut Tiitta Spout. Daven liittymisen jälkeen keikat myi Leppänen aiemman D-tuotannon sijasta. Orfeus oli mm. 1973 kuuluisan ruotsalaisen kansanmusiikki-progebändi Kebnekajsen kanssa rundilla, johon kuului kolme yhteistä esiintymistä.

Alkuvaiheessa Dave ja Orfeus heittivät niitä biisejä jotka sattuivat kulloinkin miellyttämään. Bändin musiikillinen pohja oli laaja ja kyky improvisointiin mitä mainioin. Tyyli tasoittui vähitellen ja treenit alettiin ottaa vakavammin.

Helmikuun ja huhtikuun 1974 välisenä aikana äänitettiin Finnvoxin studiossa LP ”Musiikkia”, joka ilmestyi alkukesällä. Levyllä vielä soittava Daven "oppi-isä" Jan Ödner oli tällöin jättäytynyt yhtyeestä taustalle.

Uusi albumi oli helmi, vaikka se sai muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kritiikiltä ja julkiselta sanalta nuivahkon vastaanoton. Sitä se ei olisi ansainnut. Vaikka levy onkin sävyltään alakuloinen, se on linjakas kokonaisuus ja on kestänyt hyvin kuuntelua kaikki kuluneet vuodet. Omaan levy- tai oikeastaan c-kasettihyllyyn se ilmestyi sukulaismiehen auton tavaratilasta – ensimmäinen Dave-albumi, jonka hankin, aiemmat kokemukset olivat satunnaisia kuulokuvia radiosta. No, ei jäänyt viimeiseksi Dave-hankinnaksi.

Hesari teki julkisuudessa vähän viihtyneestä Davesta 7.7.1974 huomiota herättäneen koko sivun haastattelun. Haastattelussa käytiin läpi muun muassa ”Musiikkia” -levyn sisältöä, levyn teemaksi mainitaan ihmisen taistelu maailman kieltoja vastaan.

”Musiikkia” sisältää useita kappaleita, joissa teksti ja musiikki luovat tiiviin ja tunteita kuvaavan kokonaisuuden, parhaana esimerkkinä pitkä ”Kuinka yö meni pois”. Todella hieno on Hiekkalan urkusoundi, joko sitoo levyn kappaleet yhteen. Mukana on aiemmin mainittujen Orfeus-miesten lisäksi vierailijana Tiitta Spout. Ja kuinka monta hienoa hetkeä levy tarjoaakaan: ”Linnut vei hiljaisuuden”, ”Sä avasit oven”, ”Maalaus”….

Poikkeuksen levyn hillitystä linjasta tekee kappale ”Se se on rokkii”, joka on studiossa rymyämisen riemuvoitto ja hieman rikkoo muuten eheän kokonaisuuden. Tämä kappale kuultiin Maaritin esikoislevyllä hitaana sovituksena. Versio on syntynyt hetken päähänpistosta. Kun studiossa ei tuntunut tapahtuvan mitään, pantiin biisin taustanauha pyörimään ja Zape & Dave hyökkäsivät koppiin "laulamaan". Myös Orfeus itse julkaisi kappaleen singlenä jonka B-puolella oli Isokynän ”Tapaaminen”.

Valinnat levyltä? Akustinen ”Linnut vei hiljaisuuden” ja aikansa suurteos ”Kuinka yö meni pois”.

Albumi # 5 // Orfeus: Lillan

- poiminnat ”Hei mitä on olla vapaa ?” ja ”Liian nopee Lindholm”

Orfeus-yhtye halusi tehdä toisen albuminsa liveäänityksenä. Treeneissä tyyli oli muuttunut aiemmasta, biisejä todella mietittiin. Spontaanina alkanut Daven ja Orfeuksen yhteistyö oli muuttumassa liiankin kunnianhimoiseksi. Tämä tunnelma hajotti yhtyeen, kun livelevy oli saatu aikaan. Orfeuksen toiseksi viimeinen esiintyminen 29.7.74 Lilla Teaternissa nimittäin äänitettiin, ja siitä koostettiin LP ”Lillan”. Levy ilmestyi joulun alla 1974.

Vaikka pikkuteatteri oli täynnä yleisöä ja fiilis hyvä, olivat äänitysolosuhteet tuohon aikaan vielä melkoisen ankeat, keikka Lillanissa taltioitiin 2-raita Revoxille. Siitä huolimatta tulos on aivan kelvollista, vaikka kaikki nyanssit eivät luonnollisesti pääse oikein esille. Orfeuksen roudari nouti legendaarisen "Pikkureiskan", Reino Isoahon Savonlinnan oopperajuhlilta hoitamaan äänitykset. Isoaho oli alusta asti ollut Orfeuksen mukana ja oli käytännöllisesti katsoen yksi bändin jäsenistä.

Kieli levyllä vaihtuu suomesta englantiin, englannista venäjään ja takaisin. Kappalevalikoima on tyyliltään vaihteleva. Levy onkin nähtävä dokumenttina Orfeus-yhtyeestä ja sen monipuolisista kyvyistä. Osoitus bändilevystä on, että vain kahden kappaleeen sävellykset ovat yksin Daven tekemiä, ”Hei mitä on olla vapaa ?” sekä ”Milk Jug Illusions”.

Konsertissa esitettiin niin bluesia, rokkia kuin progeenkin vivahtavia kappaleita. Tiukasta harjoittelusta ja sovituksista huolimatta on kaikissa läsnä terve jamihenkisyys. Ajan tyylin mukaisesti biisissä ”Limousine” on kohtuuttomankin pitkä rumpusoolo. Kappaleen ensimmäinen versio oli syntynyt Janne Ödnerin lähdettyä yhtyeestä, seuraavan päivän jammailussa treenikämpällä. Hauska erikoisuus levyllä on ”Liian nopee Lindholm”, jonka sanat on tehnyt Babitsinin laulavan sisarussarjan äiti Elisabeth Babitsin. Kappaleen idean, traditionaalisen country-biisin tekemistä venäjän kielellä esitti Leppänen, joka myös tiesi kääntäjäkandidaatin. Kuten bändin jäsenetkin, innostui Babitsin asiasta ja laati idean pohjalta tekstin, joka sai suomenkielisen otsikon.

”Lillan” -albumille valittiin keikalta kahdeksan biisiä, viisi jäi tuolloin vaille julkaisua. Hyllylle jääneistä otettiin 1977 ”Rock-kukko” ja ”Don´t Blame Me” kokoelmalevylle ”Kenen laulu”. Loput kolme olivat Daven mielestä hieman epävireinen versio Dylanin ”Knockin´ On Heavens Door”-kappaleesta, ”Kuningatar” -biisin englanninkielinen versio ”Everybody´s Queen” sekä ”Heard News”, jonka studioversio julkaistiin myöhemmin Pen Leen ”Catlook Gypsies”-albumilla nimellä ”News Of Change”. Nämä, kuten siis koko konsertti saivat lopulta julkaisunsa ”Lillan”-albumin vuoden 2002 CD-painoksella. Dave oli kovasti empiväinen juuri ”Knockin´ On Heavens Door” –kappaleen takia, mutta vakuuttui sitten siitä, että suunnitellut bonukset olivat kaikki paikallaan.

Tämänkertaiset poiminnat olkoot ”Hei mitä on olla vapaa ?” ja ”Liian nopee Lindholm”.

Vaikka bändi oli tiivis ja hyvähenkinen ryhmä loppuun asti, tuntui ”Lillan” -konsertin jälkeen sen jäsenistä siltä, että oli päästy niin pitkälle kuin oli yleensä mahdollista. Bändiin oli sen loppuvaiheissa hakeutunut mukaan muutamille keikoille myös Daven veli Calle Lindholm. Viimeinen keikka jäi parin biisin soittamiseksi ulkoilmakonsertissa Tapiolassa veljesten vain kinastellessa lavalla keskenään.

Tuohon Tapiolan esiintymiseen Orfeuksen toiminta totaalisesti loppui. Bändillä tiedossa olleet keikat peruutettiin ja Dave teki syksyllä soololevyn ja lähti ulkomaille. 

Albumi #6 // Isokynä: Fandjango

- poiminnat ”Fandjango” ja ”Mun laulu juoksi jokeen”

Loppuvuodesta 1974 Dave oli lähdössä jenkkeihin, New Yorkiin harlemilaisen tanssiryhmän, "Dance Theatre Of Harlemin" mukana. Nämä olivat olleet menestyksekkäällä vierailulla Suomessa ja Dave oli ”innostunut ryhmästä”. Amerikassa syntyi Rock´n´ Roll Bandin tulevaa materiaalia sekä osa Pen Lee & Co:n levylle päässeistä kappaleista. Pen Lee & Co:n LP onkin omistettu tälle joukolle.

Ennen matkaa, lokakuun alkupäivinä, äänitettiin Lahden Microvoxissa suomenkielinen LP ”Fandjango”, jolle koottiin Daven yksin kitaransa kanssa esittämää musiikkia. Levytys tehtiin kahdessa päivässä, periaatteella yksi otto per biisi. Kokonaisuus täydentyi Amerikan matkan jälkeen singlellä ”Voi kun riittäis pieni taivas”/”Vanha ruskea kirja” sekä jo 1974 julkaistulla Tiitta Spoutin pikkukiekolla ”Sataa & 22”/”Linnut laulaa niinkuin ennenkin”. Viimeksimainitun ”Linnut laulaa...” -biisin taustalla on Orfeus.

”Fandjangoa” ja singleä ”Voi kun riittäis pieni taivas” voisi luonnehtia "Isokynän testamentiksi", sillä ne päättävät suomenkielisten levytysten kauden useaksi vuodeksi eteenpäin. Dave halusi taltioida nämä biisit, mutta toisaalta hän myös oli vaihtamassa tyyliä, koska halusi irti eräänlaisesta älykkö-imagesta, jota hänen ylleen oltiin sovittamassa.

”Fandjango”-LP on akustinen, mukana vain laulu, kitara ja kazoo. Sen ilme on pelkistetty, kappaleet ovat rytmikkäitä tarinoita, jotka kertovat sanottavansa pienimuotoisesti ja henkilökohtaiselta tuntuvassa muodossa. Mukaan otettiin sekä uutta että vanhempaa Daven aineistoa. Myös tunnelmat vaihtelevat, esimerkkeinä optimistisemmasta puolesta humoristinen nimikappale ”Fandjango”, vauhdikas ”Any Pyen” taikka herkkä ”Juostaan, madame”. Erityisesti ”Sitähän se kaikki on” -boksia varten Dave äänitti yhdestä ”Fandjango” -suosikistaan, ”Sataa & 22” -biisistä tuoreen version. LP:n sanoitukset tai oikeammin jotkut sanoitusten ilmaisut tarjosivat purtavaa pitkäksi aikaa, vaikka eivät ne nyt loppujen lopuksi mitään vaikeita olleet.

Albumi ja single julkaistiin kesän kynnyksellä 1975. Ennen levyn ilmestymistä Dave oli ollut mukana ns. "kultalevykiertueella" yhdessä Juicen Coitus Intin kanssa. Vaikka ”Fandjango” olisi ilmestyttyään tarvinnut keikkojen tuomaa buukkausta, oli kiertue viimeinen, jolla hän laajemmin esitti ”Fandjangon” kappaleita. Vuoden 1975 keväällä tehtiin lisäksi TV 2:lle Iltatähti-ohjelma, jossa kuultiin näitä biisejä ja jossa oli mukana myös Rock´n´ Roll Bandiksi myöhemmin osoittautuva joukkue.

Valinnat ”Fandjangolta” osuvat oivaltavasti ja hauskasti sanoitettuihin nimikappaleeseen sekä biisiin ”Mun laulu juoksi jokeen”. 

Albumi # 7 // Rock´n´ Roll Band: Everybody Needs Dancemusic Sometimes

- poiminnat ”I´m Gonna Roll” ja “California Rag”

Rock´n´ Roll Band oli joukkue, josta media pyrki nostamaan suomalaista superyhtyettä, ehkä tekemään myös keinotekoisesti vastapainoa Hurriganesille. Bändin alkuperäinen isä oli kitaristi Janne Ödner. Hän oli yhdessä Affe Forsmanin kanssa Pave Maijasta vastassa tämän vapautuessa kesäkuussa 1974 armeijasta. Kolmikko kehitteli ideaa junamatkalla ja syyskuussa äänitettiin single ”Fever”/”The Seventh Son”. Se julkaistiin alkuvuodesta 1975 Maijasen nimellä. Kokoonpano ei tehnyt keikkoja, mutta mukana jammaili muuten vaan useitakin eri muusikoita. Davea pyydettiin mukaan jo perustamisvaiheessa, mutta hän ei ollut Orfeus-bändinsä hajoamisen jälkeen heti innostunut uudesta bändistä.

Keväällä 1975 Juicen kiertueen päätyttyä Dave oli kuitenkin valmis hommiin ja Rock´n´ Roll Band sai muotonsa Jannen vetäytyessä tyylinsä mukaisesti taustalle. Ensimmäinen varsinainen keikka oli vapunaattona Virroilla, tätä ennen bändi oli nähty jamikokoonpanona Loven pikkujoulubileissä sekä TV2:n Iltatähti-ohjelmassa.

Alkukesällä 1975 julkaistu pikkukiekko ”I´m Gonna Roll”/”Come ´round Betty” äänestettiin Soundissa vuoden singleksi. ”I´m Gonna Roll” -kappaletta on myöhemmin versioitu pitkälti toistakymmentä kertaa. Se on kuulunut esimerkiksi Royalsin ja Leningrad Cowboysin ohjelmistoon, Eläkeläiset on tehnyt siitä kaksi toteutusta (Komerohumppa) ja onpa se myös Uniset-yhtyeen levyttämä. Dave itse on palannut siihen eri bändiensä kanssa keikoilla sekä neljästi omilla levyillään ja vierailijan ominaisuudessa Jivetones-yhtyeen singlellä.

Rock´n´ Roll Bandia ei turhaan nostettu jalustalle, sillä yhtyeen soitto oli tiivistä ja energistä. Keikkaohjelmisto oli uudentyyppistä ja sitä soitettiin kovalla volyymillä. Vanhoja Daven biisejä ei esitetty lainkaan, Feveriä jonkun verran. Omien biisien lisäksi settiin kuului esim. Hendrixin ”Highway Chile”, Fleetwood Macin ”Stop Messin´ ´round”, Dylanin ”Subterranean Homesick Blues” ja Moody Bluesin tunnetuksi tekemä soul-laulajatar Bessie Banksin hitti ”Go Now”.

Suosio tuli tosin jälkijättöisesti, sillä keikoilla ei yleisöä niin hillittömästi ollut. Oma Aulavan päälavalla koettu kokemus oli paitsi hieno keikka myös sikäli erikoinen, että silloin tapasin Daven ensimmäisen kerran. Nuorena kossina koetettiin moikata koko porukkaa, mukana myös keikan ajan rumpuraiserilla istunut ja siinä White Horse -pullon tyhjentänyt Albert Järvinen. Hyvin onnistui, kavereilla oli halua ja aikaa jutella – paitsi vääpelinä hyörineellä Maijasella, joka touhusi kalustoa kasaan. Muistoksi jäi mm. kolmikon (siis ei Paven) nimikirjoitukset ja hyvät fiilikset.

Mukana siis kulki satunnaisesti Hurriganesista eronnut Albert Järvinen. Tästä ja RRB-stoorista löytyy juttua myös Järvis-kirjan sivuilta 142-146. Albert ei huhuista ja odotuksista huolimatta liittynyt bändiin. Yhtye oli lyhytaikainen, hajoten jo syksyllä 1975 ennen LP:nsä julkaisemista. Viimeinen keikka oli Pekka Strengin ja Matti Kurkisen muistokonsertti Kulttuuritalolla.

Jouluksi julkaistu LP ”Everybody Needs Dancemusic Sometimes” on kuitenkin klassikko. Yhtä lukuun ottamatta (”Catfish Blues”) sen kappaleet ovat Daven käsialaa. Äänitykset tehtiin Finnvoxissa heinäkuulla sekä syyskuussa yhtyeen jo hajottua. Omaan levyhyllyyn albumi ilmestyi ensimmäisenä Dave-vinyylinä, aiemmat ostokset olivat olleet c-kasetteja.

Keväällä 1976 julkaistiin vielä postuumi single ”I Know What You Want, Sister”/”Gotta Go Downtown”. Valinnoiksi tältä LP:ltä otetaan itseoikeutettu ”I´m Gonna Roll” sekä tyylikäs, aikanaan uudenlaista kuuntelukokemusta tuonut instrumentaali “California Rag”.