- poiminnat ”You Should Have Known” ja ”Shoot”
Vuoden 1989 alkumetreillä sai muotonsa Daven uusi kokoonpano White Midnight. Se rakentui edellisessä bändissä (Dave´s 12 Bar) mukana olleiden basisti Kari Pitkä Lehtisen ja rumpali Arto Rautajoen kanssa. Uudesta soundista tuli vanhasta rungosta huolimatta aiempaa ”runttaavampi”, sillä nyt Dave haki entistä suoraviivaisempaa ilmaisua ja eritoten hän halusi soittaa kitaraa lujaa. Bändi kastettiinkin White Midnightiksi Daven valkoisen kitaran mukaan.
Toukokuun ja lokakuun välissä 1989 bändi äänitti Costello Hautamäen Tampereelle 1988 perustamassa Harasoo-studiossa LP:n ”Creampistols”. Se julkaistiin joulukuussa 1989. Sitä tehtiin pätkittäin, muutamia tunteja kerrallaan. Levyn soundi on mahdollisimman luonnollinen ja muokkaamaton. Taustoja olivat laulamassa tuottaja Costello Hautamäen lisäksi Joe Vestich ja Juice Leskinen sekä Diamond sisters elikkä Kata Laurikainen ja Toni Lähteenmäki. Äänitykset ovat suoria ottoja ilman päällekkäisäänityksiä, vaikka muuten biisien kanssa onkin tehty paljon työtä. Nimi ”Creampistols” syntyi bändin roudari Sidin huulesta, että bändi kuulostaa Creamin punkversiolta.
Vaikka levyn musiikki onkin kohtuullista jyräämistä, on yleisilme erittäin onnistunut. Kaikissa kappaleissa on mukavasti koukkuja ja luonnollinen soundipolitiikka tuottaa makoista jälkeä.
Valinnat tältä levyltä ovat ”You Should Have Known” ja ”Shoot”.
”You Should Have Known” on eittämättä albumin tarttuvin kipale. Se poimittiinkin ensimmäiseksi singleksi, joka sai mukavasti soittoaikaa radiossa ja jukeboxeissa. Toista valintaa voi hyvin perustella siten, että se tiivistää pähkinänkuoreen bändin luonteen ja alkuperäisen idean. ”Shoot” on tempoltaan ja peruskuvioiltaan rauhallisesti askeltava biisi, jossa Daven valkoinen White Midnight saa todella tilaa puhua. Ja puhetta kitaralla riittää, pedaaleilla ja ilman.
Albumin loppupuolelta kannattaa noteerata myös pari hieman rauhallisempaa raitaa, sillä todella hienosti soivat niin kunnianosoitukseksi Dylanille mukaan otettu klassikko ”Knockin´ On Heavens Door” kuin myös monilta, monilta Daven keikoilta tuttu akustinen perusblues ”Rollin´ And Tumblin´ ”.
Bändin elikaari tässä muodossa kesti puolitoista vuotta, jonka jälkeen harvahko keikkatahti vei sen taloudellisesti tiensä päähän. Vaikka äänitteitä ei tämän enempää kertynytkään, niin muutoin sillä oli mielenkiintoisia lavasessioita ja kansainvälisiä kuvioita. Erik Hokkanen teki muutaman keikan sen kanssa, bändi vieraili Pariisissa ja silloisessa Neuvostoliiton Eestissä Tallinnassa ja Tartossa yhdessä Del Lordsien kanssa, se kutsuttiin Teksasiin South by Southwest -musiikkikonferenssiin ja teki Austinissa pari klubikeikkaa Erik Hokkasen ja Alan Haynesin kanssa. Viimeinen esiintyminen oli heinäkuun lopulla 1990 Dinosaurockissa. Tällä keikalla nähtiin myös kitaristit Albert Järvinen ja Alan Haynes.
Albumi ”Creampistols” julkaistiin huhtikuussa 1990 Ruotsissa ja Ranskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti