Blogin taustasta

Parisenkymmentä vuotta sitten allekirjoittaneella oli ilo laatia ensimmäinen juttuni Davesta. Huomasin sattumalta syksyllä 2011, että Daven jäljiltä löytyi tuolloin tasan sellaista 60 albumia, joissa on julkaistaessa ollut häneltä jotain uutta ja ennen kuulematonta materiaalia. Nyt kuuskymppisten kunniaksi toteutetaan lokakuun 2011 alusta maaliskuun loppuun 2012 sivustot, joilla esitellään viikottain kaksi Daven albumeista.



Aikoinaan toimittamalleni ”Sitähän se kaikki on” -boxille valitsin jokaiselta siihen mennessä ilmestyneeltä albumilta kaksi raitaa. Tuon boxin toteutuksen tapaan nostetaan nytkin esiin kaksi edustavinta, erikoisinta, erilaisinta tai mieleen painuneinta kappaletta. Kun makuasioista ei sovi kiistellä, niin jokainen voi tuoda – ja toivottavasti tuokin – julki omia suosikkejaan ja omia Daven musiikkiin liittyviä muistojaan.

Jos kommentteja löytyy, vieraile ja laita muistoja Facebook-sivuille linkissä http://www.facebook.com/pages/Dave-Lindholm-60-Blogi/107341992709147



maanantai 30. tammikuuta 2012

Albumi # 20 // Bluesounds: Here Come The Golden Hearts

- poiminnat “Are We The Angels?” ja “Bambooradise”

Albumi ”Here Come The Golden Hearts” muodostui Daven uran tuotteliaimman bändin, Bluesoundsin, joutsenlauluksi.  Bändin toiminta oli jo vuoden 1981 lopussa hiipumassa voimakaksikon Lindholm - Ari Vaahtera yhteistyön rakoiluun, eikä uutta materiaalia juuri syntynyt. Keikkatauko Daven matkatessa Rioon Sliippareitten kanssa alkuvuodesta 1982 sekä urkuri Tapio Niemelän hitsautuminen bändiin saivat kuitenkin aikaan uutta vipinää. Niemelän tulo muutti ryhmän soundia sinisestä pinkkiin. Vuoden alkupäivinä äänitetty single ”Your Wonder Boy”/”The Man”' julkaistiinkin kevättalvella 1982 vaaleanpunertavassa kotelossa. Sen biisit ovat mukavia, vaikkakin sangen harmittomia poppikappaleita.

Huhtikuun puolivälissä tehtiin sitten LP ”Here Comes The Golden Hearts”. Se tuli ulos kesäkuussa 1982. Kuten jo singlelläkin, antoivat Niemelän koskettimet musiikkiin uusia sävyjä. Zape Leppäsen ja Niemelän lisäksi myös Vaahtera laulaa taustoja, mikä poikkesi aikaisemmasta käytännöstä.

Vaikka albumi tarjoaa kymmenen hyvää biisiä, siinä on rivien väleissä kuultavissa jonkinlainen kyllästymispisteen saavuttaminen. Tämä johtuu levyn lievästä hajanaisuudesta ja viimeistelemättömyydestä sekä bändin tuolloisista sisäisistä skismoista. A-puoli pysyy tyylillisesti paremmin kasassa, mutta B-puolen kappaleet eivät istu niin hyvin toisiinsa. Esimerkiksi jankkaava päätösbiisi ”Come On Girl” oli kertaalleen miksattu valmiiksi, mutta tulos ei tyydyttänytkään paikalla käväissyttä Davea - uusi, levylle päätynyt miksaus huitaistiin kasaan viidessä minuutissa. ”Angel Asleep” -biisin soittamiseen ei puolestaan Vaahtera suostunut osallistumaan, ja ilman bassoa se muistuttaakin vanhempia Daven akustisia kitarabiisejä.

Valinnoksi tällä kertaa on nostettu hienosti Bluesoundsille ominaista soundia jatkavat ja Tapio Niemelää esille tuovat “Are We The Angels?” sekä “Bambooradise”.

Bluesoundsinkin tuon ajan levymyynnin historiaa varjostaa Johannan konkurssi, jonka mainingeissa tämänkin albumin oikeudet siirtyivät uusiin käsiin. Esimerkkinä olkoonkin myöhempi levyn 12000 kopion vienti Neuvostoliittoon, josta myynnistä bändiltä jäi Ari Vaahteran mukaan osuuksia saamatta.

Levyn tekemisen jälkeen Bluesounds oli kasassa vajaan puolen vuoden ajan. Bändin yhteissoitto ja osaaminen tiivistyi, mutta hommassa alkoi tulla motivaatiovaikeuksia lähinnä Vaahteralle ja Lindholmille. Vaahteran silloisten soolojuttujen tekeminen toi säröjä yhteispeliin Daven puolelta. Lisäksi kovan osaamistason saavuttamisen jälkeen olisi kehittymisen seuraava askel ollut keikkailun ja levymyynnin lisääminen ulkomailla. Tämä puolestaan olisi vaatinut suurempaa rahallista satsausta kuin mihin kotimaassa pystyttiin. Bändin pitkä kiinnitys ja oleskelu Vanhalla elokuussa 1982 oli motivaatiolle lopullinen niitti. Viimeinen keikka oli vähemmän vaikuttava tv-esiintyminen Lepakossa, yhdessä Theatre Of Haten kanssa.

Näihin vaikeuksiin tuo menestyksekäs bändi sitten hajosi - tarkoituksena tosin oli alunperin pitää vain puolen vuoden keikkatauko. Materiaalia kuudetta albumia varten oli jo paljon kasassa, osa siitä oli suunniteltukin treenattavaksi valmiiksi studiossa. Tieto Daven siirtymisestä jälleen Sliippareihin sai kuitenkin muut bändin jäsenet hautaamaan jatkoajatukset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti