Blogin taustasta

Parisenkymmentä vuotta sitten allekirjoittaneella oli ilo laatia ensimmäinen juttuni Davesta. Huomasin sattumalta syksyllä 2011, että Daven jäljiltä löytyi tuolloin tasan sellaista 60 albumia, joissa on julkaistaessa ollut häneltä jotain uutta ja ennen kuulematonta materiaalia. Nyt kuuskymppisten kunniaksi toteutetaan lokakuun 2011 alusta maaliskuun loppuun 2012 sivustot, joilla esitellään viikottain kaksi Daven albumeista.



Aikoinaan toimittamalleni ”Sitähän se kaikki on” -boxille valitsin jokaiselta siihen mennessä ilmestyneeltä albumilta kaksi raitaa. Tuon boxin toteutuksen tapaan nostetaan nytkin esiin kaksi edustavinta, erikoisinta, erilaisinta tai mieleen painuneinta kappaletta. Kun makuasioista ei sovi kiistellä, niin jokainen voi tuoda – ja toivottavasti tuokin – julki omia suosikkejaan ja omia Daven musiikkiin liittyviä muistojaan.

Jos kommentteja löytyy, vieraile ja laita muistoja Facebook-sivuille linkissä http://www.facebook.com/pages/Dave-Lindholm-60-Blogi/107341992709147



lauantai 21. tammikuuta 2012

Albumi # 24 // Dave Lindholm: Moderni hiljainen musiikki

 - poiminnat ”Annan sinulle nimen” ja ”Lausumattomat lauseet”

Alkuvuodesta 1985 Davella oli innoituksen vaiheen jäljiltä kasassa paljon tekstejä ja biisejä. Syntyi ajatus tehdä ”sekalevy”, jossa olisi sekä akustisia että sähkön kanssa soitettuja juttuja. Vaikka levy-yhtiöstä taikka muustakaan levyn julkaisuun liittyvästä asiasta ei ollut selvyyttä, äänitettiin tammikuussa suomenkielinen LP ”Moderni hiljainen musiikki”. Se julkaistiin myöhemmin samana keväänä. (CD-versiona tätä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut saatavissa.) Studioon mentäessä kappaleet olivat pitkälle valmiina - tilanne joka ei Daven kohdalla ole ollut välttämättä mitenkään tavallinen. Nytkin viimeistely tapahtui tekstien osalta levytyksen yhteydessä. Studiona oli Westside Karjaalla ja äänitykset tehtiin lyhyinä päivinä "työpaineita" välttäen.

”Moderni hiljainen musiikki” on yksi - ja ehkä vaikein lenkki Daven henkilökohtaisten levyjen ketjussa, johon esimerkiksi ”Sissi” kuuluu. Vaikea siksi, että albumia vaivaa tietynlainen kahtiajakoisuus ja lievä hajanaisuus, sitä voisi sanoa luonnosmaiseksi. Kaikki ideat eivät loksahda vielä paikalleen kokonaisuuden kannalta niin hyvin kuin esimerkiksi ”Sissillä”, vaikka mukana onkin monia hyviä biisejä. Hiljaa soitetuissa kappaleissa on oltava todellista sisältöä, että ne toimisivat. Tätä ajatusta korostaa LP:n nimi.  Tarkoituksena on kuvata ihmisen muutospistettä, ajan mittaan opitusta valehtelusta ja teeskentelystä eroon pääsemistä, matkaa kohti rehellisyyttä.

Levyllä ovat mukana Vesa Sytelä rummuissa ja Petteri Rajanti bassossa. Kokonaisuutta täydentävät Eero "Safka" Pekkonen kosketinsoittimineen sekä Tuomas Airola sellossa. A-puolen biisit ovat muodoltaan vaihtelevia kitara/basso/rummut -juttuja, lukuun ottamatta akustista ”Missä olet miten tulet” -kappaletta.

B-puolella tunnelma muuttuu herkemmäksi ja rauhallisemmaksi, kun mukaan tulee Airolan sello. Erityismaininnan saa Pekkosen mainio urkusoundi yhdistettynä Airolan sellonsoittoon avauksessa ”Minäkin”, joka tekstiltään on avantgardistista muisteluhyppelyä lapsuusajoista ja niistä ajoista eteenpäin. Hieman huolellisemmin olisi puolestaan voitu toteuttaa kuorot muuten mainiolla biisillä ”Niinkuin ennenkin”.

Valinnoiksi valikoituvat tällä kertaa avausraita ”Annan sinulle nimen” sekä melkein puhumalla laulettu ”Lausumattomat lauseet”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti