Blogin taustasta

Parisenkymmentä vuotta sitten allekirjoittaneella oli ilo laatia ensimmäinen juttuni Davesta. Huomasin sattumalta syksyllä 2011, että Daven jäljiltä löytyi tuolloin tasan sellaista 60 albumia, joissa on julkaistaessa ollut häneltä jotain uutta ja ennen kuulematonta materiaalia. Nyt kuuskymppisten kunniaksi toteutetaan lokakuun 2011 alusta maaliskuun loppuun 2012 sivustot, joilla esitellään viikottain kaksi Daven albumeista.



Aikoinaan toimittamalleni ”Sitähän se kaikki on” -boxille valitsin jokaiselta siihen mennessä ilmestyneeltä albumilta kaksi raitaa. Tuon boxin toteutuksen tapaan nostetaan nytkin esiin kaksi edustavinta, erikoisinta, erilaisinta tai mieleen painuneinta kappaletta. Kun makuasioista ei sovi kiistellä, niin jokainen voi tuoda – ja toivottavasti tuokin – julki omia suosikkejaan ja omia Daven musiikkiin liittyviä muistojaan.

Jos kommentteja löytyy, vieraile ja laita muistoja Facebook-sivuille linkissä http://www.facebook.com/pages/Dave-Lindholm-60-Blogi/107341992709147



sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Albumi # 35 // Canpaza Gypsys

- poiminnat ”Zero Avenue” ja “Come Avec Moi Jeanette”

Selkeään, suoraviivaiseen ja englanninkieliseen rockiin siirryttiin Canpaza Gypsys -bändin myötä kevättalvella 1994. Basistiksi tuli Pertsa Tolonen ja rumpaliksi Frogley, porvarillisemmin Jukka Mänty-Sorvari. Alkuperäisessä bändikehitelmässä oli 1993 Tolosen tilalla mm. Sielun veljissä soittanut Jouko Hohko, mutta tämä ajatus raukesi. Tolosen taustasta löytyivät sellaiset nimet kuin Martiz, Harri Marstio tai Mikko Alatalo. Frogley puolestaan oli ollut mukana mm. Skädämissä ja Northwindissä sekä Yön patteriston takana.

Mitään selkeää raamia ei musiikin suhteen alun perin ollut, mutta kahden kuukauden olohuoneharjoittelun myötä jutusta muotoutui laulupainotteisia, suhteellisen lyhytkestoisia rokkibiisejä soittava bändi.

Äänityksiä tehtiin Harasoo ja MSL -studioissa toukokuussa. Kesällä 1994 julkaistiin kolmen kappaleen CD-single esimakuna syksyn pitkäsoitolle, jolla oli vain tekijänsä nimi ”Canpaza Gypsys”. Levy pyrittiin saamaan sellaiseksi, että biisit myös livetilanteissa kuulostaisivat samanlaisilta. Julkaisukeikat jäivät valitettavasti väliin Frogleyn sairastumisen takia.

Vaikka Dave on pitänyt kokonaisuutta hieman hajanaisena ja Rockadillon Tapio Korjus on nimittänyt sitä pieneksi kivireeksi, niin itse pidän levyä hyvin onnistuneena. Sen kappaleet sisältävät melkeinpä kaikki jonkun tarttuvan koukun ja Canpaza Gypsys onnistui myös löytämään aivan oman soundinsa. Viittauksia eri bändien soittotyyleihin löytyy silti runsaasti. Selvimpänä esimerkkinä vaikuttajista oli rollarityylinen 'Rock & Roll & Richards', mutta suopeahko lehdistökritiikki löysi yhtymäkohtia sellaisiin nimiin kuin Hendrix, Free, Gary Moore tai Lenny Kravitz. Levy-yhtiön markkinoinnissa kuitenkin tuotiin esille muistumia Daven aikaisemmista bändeistä, niin Rock'n' Roll Bandistä, Pen Leestä kuin Bluesoundsistakin.

Albumin 14 tasaisen hyvästä raidasta on vaikea poimia jotain yksittäisiä erottuvia helmiä. ”Zero Avenue” on yhä eräs hienoimmista blues-biiseistä Lindholmin uralla. Hieman uudentyyppistä linjaa edusti hittibiisin ainekset omannut ”Come Avec Moi Jeanette” ja vahvan riffinsä ansiosta esiin nousee ”Rock & Roll & Richards”. Tekstien puolesta parhaana Dave piti päätösbiisiä ”Chicago”. Kaksi ensin mainittua poimittiin aikoinaan boksille mukaan ja valinnat osuvat niihin myös tässä yhteydessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti