Blogin taustasta

Parisenkymmentä vuotta sitten allekirjoittaneella oli ilo laatia ensimmäinen juttuni Davesta. Huomasin sattumalta syksyllä 2011, että Daven jäljiltä löytyi tuolloin tasan sellaista 60 albumia, joissa on julkaistaessa ollut häneltä jotain uutta ja ennen kuulematonta materiaalia. Nyt kuuskymppisten kunniaksi toteutetaan lokakuun 2011 alusta maaliskuun loppuun 2012 sivustot, joilla esitellään viikottain kaksi Daven albumeista.



Aikoinaan toimittamalleni ”Sitähän se kaikki on” -boxille valitsin jokaiselta siihen mennessä ilmestyneeltä albumilta kaksi raitaa. Tuon boxin toteutuksen tapaan nostetaan nytkin esiin kaksi edustavinta, erikoisinta, erilaisinta tai mieleen painuneinta kappaletta. Kun makuasioista ei sovi kiistellä, niin jokainen voi tuoda – ja toivottavasti tuokin – julki omia suosikkejaan ja omia Daven musiikkiin liittyviä muistojaan.

Jos kommentteja löytyy, vieraile ja laita muistoja Facebook-sivuille linkissä http://www.facebook.com/pages/Dave-Lindholm-60-Blogi/107341992709147



sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Albumi # 34 // Dave Lindholm: LLL

- poiminnat  ”Annan kitaran laulaa vaan” ja ”Samettisilmät & seinät”

Loppukesällä 1993 saatiin Daven levy-yhtiö Rockadillon promolevyn ja siinä julkaistun uuden kappaleen ”Sumuu” myötä esimakua tulevasta. Tekeillä oli suomenkielinen, pelkkää akustista musiikkia sisältävä albumi. Se julkistettiin lokakuun alussa ja nimenä oli ”LLL”. Daven alkuvuosi oli mennyt isyysloman merkeissä, ja levyn oli nimennyt hänen pieni tyttönsä jokellellessaan. Kokonaisuus käsitti 14 biisiä, ja Daven albumeista tämä oli ensimmäinen, joka tuli ulos vain CD-formaatissa. Julkaisun aikoihin, syys-lokakuun vaihteessa alkoi pohjoisesta Suomesta myös kahden kuukauden klubikiertue, parisenkymmentä keikkaa, Helsingin esiintyminen yhdessä Townes van Zandtin kanssa.

”LLL” jatkoi Daven ja Antero Jakoilan vuosia aiemmin alkanutta yhteistyötä, sillä Jakoila toimi levyn tuottajana. Levy myös äänitettiin hänen olohuonestudiossaan. Soittajina olivat mukana Heikki Häkä Virtanen bassossa ja Mongo Aaltonen rytmisoittimissa.

Tältä albumilta olivat boksilla mukana kappaleet ”Annan kitaran laulaa vaan” ja ”Samettisilmät & seinät” ja ne ovat muunkin materiaalin rikkaudesta huolimatta edelleen hyvät poiminnat esimerkkibiiseiksi.

Ensin mainittu päätyi tarttuvan riffinsä ansiosta hitiksi ja klassikoksi kohoten radiosoittolistoille ja keikkasuosikiksi. Kappaleen musiikillinen idea on tarttuvuudestaan huolimatta perin yksinkertainen - viulukoulun harjoituskuvio, joka kitaralla soitettuna saa uuden muodon. Biisistä äänitettiin ensin versio, josta puuttui komppi. Se kuulosti kuitenkin liian paljaalta ja tehtiin uudestaan.

”Samettisilmät & seinät” esittelee puolestaan ehkä parhaiten levyn peruspilarin: Daven isoisän peruja olevan vanhan sisilialaisen kitaran. Sen vivahteikas soundi maestron sormissa on saatu hienosti purkkiin kaikilla, tunnelmiltaan vaihtelevilla kappaleilla, mutta tässä se loistaa ehkä monipuolisimmin. Jos halutaan etsiä levyn musiikilliselle toteutukselle vaikutteita, niitä on ehkä löydettävissä Django Reinhardtin suunnalta. Monissa teksteissä mennään myös lähempänä tavallisen ihmisen arkipäivää kuin aiemmin, kappaleessa ”Moottorit” jopa liki peitsamomaisesti asioita tarkastellen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti