- poiminnat Puhelinlasku on mun ja ”Armoitetut aallot”
Helsingin Juhlaviikot tilasi Davelta loppukesäksi 1992 musiikkiteoksen ja näin syntyi ”Kissatanssit”. Se esitettiin kahdesti, televisioitiin ja kappaleet taltioitiin levylle.
Daven lisäksi puikoissa on tätä tilaisuutta varten koottu kahdeksanhenkinen bändi, mukana Bullworkers/J. Karjalainen/Cool Sheiks -yhteyksistä tutut muusikot Keimo Hirvonen (rummut), Mitja Tuurala (bassot), Timo Vesajoki (koskettimet), Ilkka Luumu Kaikkonen (kitara), Heikki Keskinen ja Jukka Tuovinen (saxofonit) sekä Simo Salminen ja Antero Priha (trumpetti). Bändin miehitystä ideoitaessa asiaan vaikutti vahvasti levy-yhtiö Rockadillon Tapio Korjus, jonka arveli kyseiseltä ryhmältä löytyvän tarvittavan soundin.
Bändin kanssa Dave teki pari treenikeikkaa ilman puhallinryhmää. Teoksen kaksi esitystä olivat Vanhalla elokuun lopussa. Teokseen vähän väkinäisesti sovitetusta tanssiosuudesta vastasi koreografi Sirkku Hiltunen, tanssijoina Johanna Aura ja Auli Vahekoski. Myöhemmin orkesterille olisi ollut keikkakysyntää, mutta sen vieminen tien päälle oli liian iso urakka ja se ei toteutunut.
Levyn äänitykset tehtiin Lepakon Mustassa salissa elokuussa 1992 ja niitä täydennettiin joillakin päällesoitoilla Finnvoxissa elo-syyskuun vaihteessa. Live-tunnelman ja oikean akustiikan takaamiseksi varten Tom Vuori rakensi saliin tilapäisen studion.
Musiikkina ”Kissatanssit” toimii paremmin kuin lavateoksena. Kyseessä on kokoelma hyviä lauluja, ei niinkään yhtenäinen rockteos. Vapaa muoto oli Daven ehtona, kun hän suostui Juhlaviikkojen esittämään sävellyspyyntöön. Tämä näkyy myös siinä, että levylle kappaleet on valikoitu eri järjestykseen kuin mitä ne lavalla esitettiin. Albumilla on lisäksi kaksi biisiä, 'Mitä tahansa tapahtuukin' ja 'Uusi käsi', joita ei ainakaan tv-esityksessä nähty.
Tekemiseen uhrattiin moninkertainen määrä studiotunteja verrattuna Daven yleiseen tyyliin. "Hermot meinas mennä" muistelee Dave ”Kissatanssien” aikaa. Dave teki kaikki sävellykset, sanoitukset ja sovitukset lukuun ottamatta puhallinsovituksia, jotka ovat Keskisen ja Tuovisen käsialaa. Uhrattu aika ei mennyt hukkaan. Taitava bändi saa materiaalista paljon irti ja laulut poikkeavat mukavasti toisistaan – jokaisella on oma ”profiilinsa”. Kokonaisuus kuulostaa tuoreelta vuosienkin jälkeen.
Soitetuimmaksi kappaleeksi ja klassikoksi levyltä nousi pitkässä juoksussa erityisesti ”Puhelinlasku on mun”. Se on maantieteellisestikin levinneimpiä Daven kappaleita. Michael Monroe teki siitä version ”Telephone Bill Is All Mine” albumilleen, josta on olemassa ainakin saksalainen ja japanilainen painos. Dave on tälläkin versiolla kitaran varressa ja sanoitti sen Monroen kanssa. Luonteva ensimmäinen valinta.
Toiselle paikalle on tunkua. Boksille poimittiin myös suosiota saanut ”Mihin vaan”. Erikoisuuksia voisivat olla alkujaan Reiska Taipaleelle ajateltu tango ”Kuuma veri ei voi unohtaa” taikka päätösbiisi ”Viimeinen kissavalssi”. Sen historia ja teksti ovat Davenkin kategorioissa erikoisia: Se on tehty vuosia aiemmin Daven kissalle nimeltään ”Vai niin radio” ja sen sanoitus kuuluu ”nau-uu, nauu-uu, miau-uu…”. Toinen poiminta on näistä mielenkiintoisista kuriositeeteista huolimatta kuitenkin rauhallinen ja puhallinsovituksillaan myös bändille kuuluvaa respektiä hyvin esille tuova kappale ”Armoitetut aallot”, jolla tv-esityksessä oli vielä nimi 'Laineet lanteilla'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti