Albumi # 31 // Dave Lindholm: Sisar

- poiminnat ”Viimeinen” ja ”Ainoa kortti”

Syksyllä 1991 Finnvox-studioissa äänitetty ”Sisar” julkaistiin joulun alla. Se on tyylillisesti jatkoa kymmentä vuotta aiemmin julkaistulle levylle ”Aino” (joka muistetaan etenkin kappaleesta ”Pieni ja hento ote”). Orkesterin ”Sisar” -albumilla muodostaa Lindholmin kitaran lisäksi sello (Ilmo Saaristo), neljä viulua (Heikki Hämäläinen, Lauri Haapanen, Mikko Pesonen ja Ilkka Viljanen) sekä kolme alttoviulua (Jussi Id, Arja Pesonen ja Mauri Pietikäinen). Sävellykset ja sanat ovat Lindholmin ja kaikki sovitukset on tehnyt Otto Donner.

Levyn materiaali syntyi ja kypsyi vähitellen. Dave lähetti Otolle kappaleiden demot sovitusten tekemistä varten ja kahdessa biisissä Donnerin osuus nousi niin suureksi, että myös hänet on merkitty säveltäjäksi.

Kokonaisuutena levy on vaikeammin lähestyttävissä kuin ”Aino”; mikään sävel tai kertosäe ei tartu heti korvaan. Levy käsittää viisi rauhallista sävellystä, tekstit ovat Daven kirjeitä kuvitellulle sisarelle - mukana myös yksi kortti. Orkesteri hieman kätkee joskus solistin äänen, joka on pikemminkin kertomista kuin laulua. Kokonaisuus vaatii ehkäpä eniten keskittymistä kaikista Daven levyistä. Hän onkin todennut, että ”Sisar” on erikoinen siksi, että siinä hän teki jutut juuri niin kuin itse halusi. No, ehkä niin on tapahtunut jokusen muunkin kerran.

”Sisar” -levyn kappaleista julkaistiin maaliskuussa 1992 single ”Viimeinen”/”Kolmas”, jossa näistä kappaleista on muokattu radiosoittoon sopivammat lyhennetyt versiot, eli ns. radio edit. ”Sitähän se kaikki on” -boksilla olivat mukana kappaleet ”Viimeinen” (nimenomaan radio edit) sekä ”Ainoa kortti”. Ne käyvät valinnoiksi hyvin edelleen, mutta kuuntelunautinto pitenee ”Viimeinen” –kappaleen osalta albumiversion ansiosta yli 5 minuuttia. 

Albumi # 32 // Dave Lindholm: Kerran

- poiminnat ”En halua kaivata sinua” ja ” Joo joo mä rakastan sua”

Ensimmäinen 20-vuotta musiikin tekemisen parissa tuli Davella täyteen keväällä 1992. Tuolloinen manageri ja levymoguli Tapio Korjus patisti häntä tekemään kiertueen ja soittamaan aiempaa tuotantoaan, edes kerran. Tästä pääsääntöisesti vain uuteen materiaaliinsa keskittynyt Dave nappasi uuden albumin nimen, pyörsi aiemmat puheensa ja lähti tiiviille parinkymmenen keikan juhlarundille. Se alkoi Tampereen Tullikamarilta tammikuun viimeisenä päivänä 1992 ja päättyi Lahteen 2. maaliskuuta. Esiintymiset äänitettiin ja niistä koostettiin ”Kerran”.

Kiertue oli suhteellisen lyhyt. Lisää olisi ollut tarjolla, mutta Dave ja bändi pitivät päänsä ja kieltäytyivät venyttämästä sitä ennakkosuunnitelmien vastaisesti. Daven lisäksi siinä soittavat Heikki Silvennoinen, Mikko ja Sakari Löytty sekä Arto Piispanen. Ja tämä bändi todella soi! Kappaleiden sovitukset ovat onnistuneet nappiin, samoin esitykset. Kiertueohjelmaan kuului alunalkaen 27 biisiä, joista levylle valikoitui 15 (vinyyli-LP:llä 12).

”Kerran” on soundillisesti ja sisällöllisestikin yhä edelleen yksi parhaita levyjä, mitä Davelta on koskaan julkaistu. Tietysti kyseessä on läpileikkaus hienoimpaan materiaaliin koko alku-uran ajalta, joten valinnanvaraa riittää. Levy oli ja on myös loistava osoitus siitä, miten Daven musiikissa mikään ei ajan kuluessa muutu, vaikka kaikki koko ajan muuttuukin. Vaikka biisit koottiin 20 vuoden ajanjaksolta, muodostaa albumi linjassa pysyvän tiiviin kokonaisuuden.

Taustabändin jäsenet saivat mahdollisuuden vaikuttaa mielipiteillään levyn soundeihin, ja tällä oli hyvien puolien lisäksi hintansa. Bändin kommentit viipyivät ja lisäksi nauhoilta etsittiin ja valittiin biisejä niin kauan, että julkaisulle otollisin aika meni ohi. Dave puolestaan halusi mukaan tunnelmaltaan parhaat versiot, jotka eivät taas olleet välttämättä äänityksellisesti korkeatasoisimpia, ja näistäkin vaihtoehdoista taitettiin peistä.

Molempien tämänkertaisten valintojen originaali esitys oli pelkistetty, mies ja kitara/piano -pohjalta, joten bändin tulkinta tuo niihin uuttaa sävyä ja särmää. ”Sitähän se kaikki on” -boksilla oli ”Kerran”-levyltä mukana vain ”En halua kaivata sinua” (alkujaan vuoden 1990 albumilta ”Sillalla”). Se kelpaa valittavaksi edelleen. Toinen esimerkiksi päätyvä raita on eräs Daven tunnetuimmista ” Joo joo mä rakastan sua” (vuoden 1979 albumilta ”Vanha ja uusi romanssi”). Vaikka alkuperäinen tekstikin on tarttuva, niin tämän esityksen aikana Lindholmin tajunnanvirta ja lavasupliikki päätyvät hänet itsensäkin hengästyttävällä tavalla aivan uusiin sfääreihin.

Albumi # 33 // Dave Lindholm: Kissatanssit

- poiminnat Puhelinlasku on mun ja ”Armoitetut aallot”

Helsingin Juhlaviikot tilasi Davelta loppukesäksi 1992 musiikkiteoksen ja näin syntyi ”Kissatanssit”. Se esitettiin kahdesti, televisioitiin ja kappaleet taltioitiin levylle.

Daven lisäksi puikoissa on tätä tilaisuutta varten koottu kahdeksanhenkinen bändi, mukana Bullworkers/J. Karjalainen/Cool Sheiks -yhteyksistä tutut muusikot Keimo Hirvonen (rummut), Mitja Tuurala (bassot), Timo Vesajoki (koskettimet), Ilkka Luumu Kaikkonen (kitara), Heikki Keskinen ja Jukka Tuovinen (saxofonit) sekä Simo Salminen ja Antero Priha (trumpetti). Bändin miehitystä ideoitaessa asiaan vaikutti vahvasti levy-yhtiö Rockadillon Tapio Korjus, jonka arveli kyseiseltä ryhmältä löytyvän tarvittavan soundin.

Bändin kanssa Dave teki pari treenikeikkaa ilman puhallinryhmää. Teoksen kaksi esitystä olivat Vanhalla elokuun lopussa. Teokseen vähän väkinäisesti sovitetusta tanssiosuudesta vastasi koreografi Sirkku Hiltunen, tanssijoina Johanna Aura ja Auli Vahekoski. Myöhemmin orkesterille olisi ollut keikkakysyntää, mutta sen vieminen tien päälle oli liian iso urakka ja se ei toteutunut.

Levyn äänitykset tehtiin Lepakon Mustassa salissa elokuussa 1992 ja niitä täydennettiin joillakin päällesoitoilla Finnvoxissa elo-syyskuun vaihteessa. Live-tunnelman ja oikean akustiikan takaamiseksi varten Tom Vuori rakensi saliin tilapäisen studion.

Musiikkina ”Kissatanssit” toimii paremmin kuin lavateoksena. Kyseessä on kokoelma hyviä lauluja, ei niinkään yhtenäinen rockteos. Vapaa muoto oli Daven ehtona, kun hän suostui Juhlaviikkojen esittämään sävellyspyyntöön. Tämä näkyy myös siinä, että levylle kappaleet on valikoitu eri järjestykseen kuin mitä ne lavalla esitettiin. Albumilla on lisäksi kaksi biisiä, 'Mitä tahansa tapahtuukin' ja 'Uusi käsi', joita ei ainakaan tv-esityksessä nähty.

Tekemiseen uhrattiin moninkertainen määrä studiotunteja verrattuna Daven yleiseen tyyliin. "Hermot meinas mennä" muistelee Dave ”Kissatanssien” aikaa. Dave teki kaikki sävellykset, sanoitukset ja sovitukset lukuun ottamatta puhallinsovituksia, jotka ovat Keskisen ja Tuovisen käsialaa. Uhrattu aika ei mennyt hukkaan. Taitava bändi saa materiaalista paljon irti ja laulut poikkeavat mukavasti toisistaan – jokaisella on oma ”profiilinsa”.  Kokonaisuus kuulostaa tuoreelta vuosienkin jälkeen.

Soitetuimmaksi kappaleeksi ja klassikoksi levyltä nousi pitkässä juoksussa erityisesti ”Puhelinlasku on mun”. Se on maantieteellisestikin levinneimpiä Daven kappaleita. Michael Monroe teki siitä version ”Telephone Bill Is All Mine” albumilleen, josta on olemassa ainakin saksalainen ja japanilainen painos. Dave on tälläkin versiolla kitaran varressa ja sanoitti sen Monroen kanssa. Luonteva ensimmäinen valinta.

Toiselle paikalle on tunkua. Boksille poimittiin myös suosiota saanut ”Mihin vaan”. Erikoisuuksia voisivat olla alkujaan Reiska Taipaleelle ajateltu tango ”Kuuma veri ei voi unohtaa” taikka päätösbiisi ”Viimeinen kissavalssi”. Sen historia ja teksti ovat Davenkin kategorioissa erikoisia: Se on tehty vuosia aiemmin Daven kissalle nimeltään ”Vai niin radio” ja sen sanoitus kuuluu ”nau-uu, nauu-uu, miau-uu…”. Toinen poiminta on näistä mielenkiintoisista kuriositeeteista huolimatta kuitenkin rauhallinen ja puhallinsovituksillaan myös bändille kuuluvaa respektiä hyvin esille tuova kappale ”Armoitetut aallot”, jolla tv-esityksessä oli vielä nimi 'Laineet lanteilla'. 

Albumi # 34 // Dave Lindholm: LLL

- poiminnat  ”Annan kitaran laulaa vaan” ja ”Samettisilmät & seinät”

Loppukesällä 1993 saatiin Daven levy-yhtiö Rockadillon promolevyn ja siinä julkaistun uuden kappaleen ”Sumuu” myötä esimakua tulevasta. Tekeillä oli suomenkielinen, pelkkää akustista musiikkia sisältävä albumi. Se julkistettiin lokakuun alussa ja nimenä oli ”LLL”. Daven alkuvuosi oli mennyt isyysloman merkeissä, ja levyn oli nimennyt hänen pieni tyttönsä jokellellessaan. Kokonaisuus käsitti 14 biisiä, ja Daven albumeista tämä oli ensimmäinen, joka tuli ulos vain CD-formaatissa. Julkaisun aikoihin, syys-lokakuun vaihteessa alkoi pohjoisesta Suomesta myös kahden kuukauden klubikiertue, parisenkymmentä keikkaa, Helsingin esiintyminen yhdessä Townes van Zandtin kanssa.

”LLL” jatkoi Daven ja Antero Jakoilan vuosia aiemmin alkanutta yhteistyötä, sillä Jakoila toimi levyn tuottajana. Levy myös äänitettiin hänen olohuonestudiossaan. Soittajina olivat mukana Heikki Häkä Virtanen bassossa ja Mongo Aaltonen rytmisoittimissa.

Tältä albumilta olivat boksilla mukana kappaleet ”Annan kitaran laulaa vaan” ja ”Samettisilmät & seinät” ja ne ovat muunkin materiaalin rikkaudesta huolimatta edelleen hyvät poiminnat esimerkkibiiseiksi.

Ensin mainittu päätyi tarttuvan riffinsä ansiosta hitiksi ja klassikoksi kohoten radiosoittolistoille ja keikkasuosikiksi. Kappaleen musiikillinen idea on tarttuvuudestaan huolimatta perin yksinkertainen - viulukoulun harjoituskuvio, joka kitaralla soitettuna saa uuden muodon. Biisistä äänitettiin ensin versio, josta puuttui komppi. Se kuulosti kuitenkin liian paljaalta ja tehtiin uudestaan.

”Samettisilmät & seinät” esittelee puolestaan ehkä parhaiten levyn peruspilarin: Daven isoisän peruja olevan vanhan sisilialaisen kitaran. Sen vivahteikas soundi maestron sormissa on saatu hienosti purkkiin kaikilla, tunnelmiltaan vaihtelevilla kappaleilla, mutta tässä se loistaa ehkä monipuolisimmin. Jos halutaan etsiä levyn musiikilliselle toteutukselle vaikutteita, niitä on ehkä löydettävissä Django Reinhardtin suunnalta. Monissa teksteissä mennään myös lähempänä tavallisen ihmisen arkipäivää kuin aiemmin, kappaleessa ”Moottorit” jopa liki peitsamomaisesti asioita tarkastellen. 

Albumi # 35 // Canpaza Gypsys

- poiminnat ”Zero Avenue” ja “Come Avec Moi Jeanette”

Selkeään, suoraviivaiseen ja englanninkieliseen rockiin siirryttiin Canpaza Gypsys -bändin myötä kevättalvella 1994. Basistiksi tuli Pertsa Tolonen ja rumpaliksi Frogley, porvarillisemmin Jukka Mänty-Sorvari. Alkuperäisessä bändikehitelmässä oli 1993 Tolosen tilalla mm. Sielun veljissä soittanut Jouko Hohko, mutta tämä ajatus raukesi. Tolosen taustasta löytyivät sellaiset nimet kuin Martiz, Harri Marstio tai Mikko Alatalo. Frogley puolestaan oli ollut mukana mm. Skädämissä ja Northwindissä sekä Yön patteriston takana.

Mitään selkeää raamia ei musiikin suhteen alun perin ollut, mutta kahden kuukauden olohuoneharjoittelun myötä jutusta muotoutui laulupainotteisia, suhteellisen lyhytkestoisia rokkibiisejä soittava bändi.

Äänityksiä tehtiin Harasoo ja MSL -studioissa toukokuussa. Kesällä 1994 julkaistiin kolmen kappaleen CD-single esimakuna syksyn pitkäsoitolle, jolla oli vain tekijänsä nimi ”Canpaza Gypsys”. Levy pyrittiin saamaan sellaiseksi, että biisit myös livetilanteissa kuulostaisivat samanlaisilta. Julkaisukeikat jäivät valitettavasti väliin Frogleyn sairastumisen takia.

Vaikka Dave on pitänyt kokonaisuutta hieman hajanaisena ja Rockadillon Tapio Korjus on nimittänyt sitä pieneksi kivireeksi, niin itse pidän levyä hyvin onnistuneena. Sen kappaleet sisältävät melkeinpä kaikki jonkun tarttuvan koukun ja Canpaza Gypsys onnistui myös löytämään aivan oman soundinsa. Viittauksia eri bändien soittotyyleihin löytyy silti runsaasti. Selvimpänä esimerkkinä vaikuttajista oli rollarityylinen 'Rock & Roll & Richards', mutta suopeahko lehdistökritiikki löysi yhtymäkohtia sellaisiin nimiin kuin Hendrix, Free, Gary Moore tai Lenny Kravitz. Levy-yhtiön markkinoinnissa kuitenkin tuotiin esille muistumia Daven aikaisemmista bändeistä, niin Rock'n' Roll Bandistä, Pen Leestä kuin Bluesoundsistakin.

Albumin 14 tasaisen hyvästä raidasta on vaikea poimia jotain yksittäisiä erottuvia helmiä. ”Zero Avenue” on yhä eräs hienoimmista blues-biiseistä Lindholmin uralla. Hieman uudentyyppistä linjaa edusti hittibiisin ainekset omannut ”Come Avec Moi Jeanette” ja vahvan riffinsä ansiosta esiin nousee ”Rock & Roll & Richards”. Tekstien puolesta parhaana Dave piti päätösbiisiä ”Chicago”. Kaksi ensin mainittua poimittiin aikoinaan boksille mukaan ja valinnat osuvat niihin myös tässä yhteydessä.

Albumi # 36 // Sitähän se kaikki on, 4 CD boksi

- poiminnat ”Sataa & 22” ja ”That´s All Right Mama”

  

Neljän CD:n boksi ”Sitähän se kaikki on” oli alkujaan allekirjoittaneen ajatus. Kun kukaan ei oikein tuntunut ottavan kiinni vihjailuista, että tällainen laaja Dave-kokoelma olisi oikein miellyttävä julkaisu, niin itsehän se piti hoitaa. Yhteydenotto Loven jäämistöä hoitavaan Siboneyhin oli menestyksekäs ja kun myös sekä Dave että tuolloinen levy-yhtiönsä, Tapio Korjuksen luotsaama Rockadillo olivat molemmat yhteistyöhön halukkaita, niin homma lähti liikkeelle ja hoitui hienosti maaliin saakka.

Kokoamiseen kuului monia mielenkiintoisia hetkiä ja löytöretkiä niin YLEn kuin Lovenkin arkistoissa. Toimittaja Seppo Bruun oli löytänyt nauhallisen Daven erästä radiokuunnelmaa varten taltioimia lastenlauluja ja perehdytti allekirjoittaneen muihinkin radion aarteisiin. Loven kellarista löytyi yhtä ja toista. Erikoisia koelevyjä kaivoivat esiin mm. Ippe Kätkä ja Ari Vaahtera ja Dave itse halusi taltioida boksia varten kaksi uutta kappaletta; alkujaan albumille ”Fandjango” levytetyn ”Sataa & 22” sekä niin Elviksen kuin Davenkin keikkabravuurin ”That´s All Right Mama”. Viimeksi mainittua ei Daven aiemmilla levyillä oltu julkaistu. Ja ainahan ne harvinaiset biisit, joita ei onnistu hankkimaan, jäävät harmittamaan. Yksi sellainen oli Daven jenkkimarkkinoille suunnitellun singlen B-puoli, jonka nauha löytyi Loven hyllystä. Se oli kuitenkin äänitetty niin harvinaiselle nauhatyypille, ettei sille pystytty löytämään syystä tai toisesta purkajaa lainkaan.

Todettakoon tässäkin yhteydessä boksissa olevat pienet virheellisyydet. (=Levyjen koontivaiheessa virheellisesti levy-yhtiön tekemät nauhavalinnat. Boksin kirjasen teksti on alkuperäisen julkaisusuunnitelman mukainen. Virheitä ei ole boksin uusintapainokseenkaan korjattu):

Toisen CD:n (”Minun nimi on Nimessun”) kappale ”Näyttelijä” on (valitettavasti) albumi- eikä täyteläisempi singleversio. Kolmannen CD:n (” I'm Gonna Roll”) kappale ”Romanian Train Jump” on part II eikä part I.

Lisäksi boksin ensimmäisen CD:n (”Akustinen elämä”) kappale ”Viimeinen/radio edit” ei aivan tarkasti ottaen ole varsinainen radiosingle, eli häivytykseen päättyvä versio. Häivytys on boksilla jätetty (epähuomiossa) pois, ja kappale päättyy singleä muutamaa sekuntia pidempänä Daven kitaralopetukseen. (Samalla käy selville sekin, että häivytystä radiosinglelle ei siis ole tehty ”Sisar” -albumin pitkästä versiosta, vaan erilliseltä nauhalta). Pieni, joskin tahaton harvinaisuus siis tässäkin.

Valinnat edustusbiiseiksi tällä kertaa ovat edellä jo kertaalleen mainitut, Daven boksia varta vasten taltioimat ”Sataa & 22” sekä ”That´s All Right Mama”.

Albumi # 37 // Canpaza Gypsys: Stars

 - poiminnat ”Young Ones, Old Ones” ja “Forever in My Life”.

Heti vuoden 1996 alussa julkaistun Canpaza Gypsys -albumin  ”Stars” kolmentoista kappaleen joukossa on kaksi erikoisuutta, tämänkertaiset valinnat. Toinen on Daven monilla soolokeikoillakin esittämä M.A. Nummisen ”Nuoret ja vanhat” eli ”Young Ones, Old Ones”.

Joskus boxin julkaisun jälkeisinä aikoina, varmaankin 1995 Dave oli soittamassa yksityisluontoisella keikalla Kultainen kulaus -nimisessä kapakassa. Sinne meitä mahtui mukavasti muutama, ehkä kolmisenkymmentä. Tuolloin muistan itse kuulleeni ensimmäisen kerran tämän biisin Daven esittämänä ja myös yllättyneeni siitä kovasti. Tuolloin versio oli suomenkielinen ja sellaisena se löytyy myös ”Pieni ja hento ote” -DVD-konserttitaltioinnilta. Mainio välipalabiisi, suorastaan ytimekäs, sillä sen kesto on lyhyempääkin lyhyempi.

Toinen valinta on alkujaan Princen “Forever in My Life”. Vaikka Prince ei henkilökohtaisesti ole koskaan sytkäyttänyt, niin kovasti monet hänen musiikkiaan diggailevat. Niin myös Dave, ja versio tästä kappaleesta on onnistunut. Sitä on verrattu Daven Bluesounds -ajan tuotoksiin, ja vaikka monissa vastaavissa vertailussa osutaan harvoin oikeaan, niin ehkä tämä biisi olisi todellakin istahtanut myös Bluesoundsin ohjelmistoon.

Näitä kahta kappaletta lukuun ottamatta ovat muut albumin biisit Daven sävellyksiä ja sanoituksia. Takuutavaraa, vaikka lehtikritiikeissä levyä pidettiin jossain määrin värittömänä ja tavanomaisena. Singlelläkin julkaistun ”Good Drivin´ ”-kappaleen laulaa Frogley. 

Albumi # 38 // Dave Lindholm: Valmista kamaa -Daven parhaat 1972-1996

- poiminnat ”Sä voit auttaa” ja ”Sitähän se kaikki on”

”Valmista kamaa -Daven parhaat 1972-1996” syntyi eräänlaiseksi ”Sitähän se kaikki on” -boksin täydennykseksi taikka oikeamminkin sitä kevyemmäksi koosteeksi Daven hiteistä. Se tuli ulos syksyllä 1996. Ajatus tällaisen kokoelman tarpeesta esimerkiksi radiosoittoa varten oli ollut Rockadillo -levy-yhtiön vetäjällä Tapio Korjuksella jo pidempään. Kun boksi myytiin lyhyehkössä ajassa loppuun, oli tämän Rockadillon ja Loven jäämistöä hallinnoineen Siboneyn yhteisjulkaisun vuoro.

Mukaan kelpuutettiin vain suomenkielistä materiaalia. Ainoana ennenjulkaisemattomana täkynä oli rytinäbiisi ja toinen tämän kerran valinta, ”Sä voit auttaa”. Sen alkuperäisversio oli englanninkielinen ”You Can Help Me”, jolla kielellä se kuultiin seuraavalla albumilla Dave, Lady & Canpaza Gypsys: ”Hot”. Tälle kokoelmalle sen toteutti aiemmasta kokoonpanostaan uudistunut Canpaza-ryhmä, eli Dave-Pertsa Tolonen-Kari Lahtinen vierailija Jarkko Evellä vahvistettuna. Kappale on ihan kelpo tavaraa, mutta motiivi sen valinnalle tässä yhteydessä on sen tuolloinen uutuusarvo.

Muut kokoelman kappaleet ovat siis aiemmin julkaistuja Loven tai Rockadillon kustantamia kappaleita. Toinen valinta, ”Sitähän se kaikki on”, perustuu siihen, että se on singleversio, jota ei tätä aiemmin oltu CD-muodossa julkaistu. Boksille ”Sitähän se kaikki on”-biisistä valittiin nimittäin kaksiosainen albumisovitus, jonka toinen osa aloittaa ja toinen päättää niin alkuperäisen LP:n ”Huoneet 6 & 14” kuin yhden boksiin neljästä CD:stäkin. Ja loistava kappalehan se tietenkin on, yksi Daven suurimmista klassikoista! 

Albumi # 39 // Dave, Lady & Canpaza Gypsys: Hot

- poiminnat ”Lovin’ You F Right” ja “Train of Fire”

Vuoden 1996 alkupuolella Daven Canpaza Gypsys-yhtyeen riveissä tapahtui muutoksia. Rumpali Frogley alkoi olla keväällä ja kesällä 1996 ylityöllistetty. Syntymäpäiväjameissaan maaliskuussa Dave näki lavalla laulajatar/muusikko Maria Hännisen. Maria tuli ensin parille keikalle tuuraamaan Frogleytä yhdessä rumpali Kari Lahtisen kanssa. Kun Frogley jättäytyi bändistä pois, alkoivat nämä kaksi treenata elokuussa ja syksymmällä keikkailla vakituisesti yhdessä Daven ja Pertsa Tolosen kanssa.

Alkuvuodesta 1997 Canpaza Gypsys siirtyi vakituisemmin studiohommiin. Tammi-helmikuussa nauhoitettiin tusinan verran biisejä, jotka julkaistiin tekijänimellä ” Dave, Lady & Canpaza Gypsys” toukokuun 1997 alussa albumilla ”Hot”.

Tulipunaisten kansien sisältä löytyy kokonaisuus, jolla on lukuisia hienoja kappaleita ja niistä hienoja tulkintoja. Miehistönvaihdos oli laajentanut sointipohjaa. Kari Lahtinen, joka ei aiemmin ollut levyillä esiintynyt, oli heavy/hard/blues -tyylinen patteristi ja sopi Canpazan kokonaisuuteen hyvin. Maria Hänninen puolestaan on erinomainen laulaja, jota on ilo seurata varsinkin lavalla. ”Hot” -levylle on myös onnistuttu taltioimaan hänen lahjakkuutensa hienosti. Esimerkiksi toisessa valinnassa, Daven tekemässä biisissä ”Lovin´ You F Right” kuullaan häneltä raju tulkinta, johon vertailupohjaa saa hakea aina Maggie Bellin parhaiden päivien työskentelystä asti. Marian arsenaaliin yleisemmin kuuluvat myös mm. kitarat, basso, viulu ja kosketinsoittimet.

Muutkin bändin jäsenet soittivat kitaroita. Tästä on albumilla näytteenä toiseksi valinnaksi poimittu ”Train Of Fire”. Se on koko ryhmällä toteutettu, kolmeen kertaan päällekkäisäänitetty, akustinen biisi.

Maria muistelee levytystä ja keikkoja: ” "Lovin You feels right" oli äärimmäisen makea laulettava.  Siinä oli sellainen tykki meno koko matkan, ja muistan olleeni erittäin otettu, kun Dave sen pyysi laulamaan levylle. Jotenkin sellainen kiihkeän eteenpäin ajava meno, eikä näitä mitenkään hioskeltu studiossa moneen otteeseen. Daven kitara laulaa kybällä niin kuin aina ja aika lailla kerrasta purkkiin.”

” "Train of Fire" kolahti myös heti ensi kuulemalta kun Dave sen demonstroi. Fiilis oli mahtava, kun kaikki orkesterin jäsenet soittivat yhtä aikaa akustisia narulle ja se kolmeen kertaan, niin että soundista tuli se mikä tuli. Nautin aivan äärettömästi laulaa kyseistä kappaletta. Sehän oli ehdottomasti laulettava kerralla purkkiin yhtä aikaa Daven kanssa, koska se on nimenomaan fiilisbiisi. Ei jotenkin käynyt laatuun, että sitä olisi erikseen alettu hiomaan, niin että molemmat olisivat hoitaneet osuutensa erikseen. Ei, vaan kaksi mikkiä rinta rinnan ja siitä menoksi.”

”Muuten HOTin teko oli aika rankkaa puuhaa. Asustelin parisen viikkoa Tampereella hotellissa ja muistaakseni joka aamu Viitasen Janin studiolle paineltiin kymmenen aikoihin. Se ei tarkoita sitä, että nukkumaan olisi kukaan älynnyt mennä ajoissa, vaan aika loppu oltiin kai jokainen sen levytyssession jälkeen. Siltä levyltä ”Paralyzed” ja ”Rockin” -biiseistä tehtiin peräti videotkin, mutta eipä niitä koskaan kai julkisesti missään näkynyt. Jyrki-ohjelmassa olimme vetämässä "Train of Fire" -biisin akustisilla, mun mielestä koko orkka oli lauteilla soittamassa kitaroita.”

”Dave, Lady & Canpaza Gypsys – keikoista sen verran, että ne vedettiin pitkän kaavan mukaan ja muistan, että joka aamu oli osaltani tilanne se, ettei kurkusta tullut moneen tuntiin juuri pihaustakaan. Sai todella tehdä töitä, että illaksi taas se ääni jostain löytyi. Se oli ankaraa musisointia, ankaraa musisoinnin jälkeistä "palautumista", vähiä unia... Murhaa kurkulle ja koko olemukselle - näin jälkeenpäin sitä ihmettelee kuinka oikein yleensä kykeni moiseen…”

Dave ja Maria kävivät myös Radiomafiassa promotoimassa levyään ja soittivat siellä studiolivenä joitakin kappaleita.