Blogin taustasta

Parisenkymmentä vuotta sitten allekirjoittaneella oli ilo laatia ensimmäinen juttuni Davesta. Huomasin sattumalta syksyllä 2011, että Daven jäljiltä löytyi tuolloin tasan sellaista 60 albumia, joissa on julkaistaessa ollut häneltä jotain uutta ja ennen kuulematonta materiaalia. Nyt kuuskymppisten kunniaksi toteutetaan lokakuun 2011 alusta maaliskuun loppuun 2012 sivustot, joilla esitellään viikottain kaksi Daven albumeista.



Aikoinaan toimittamalleni ”Sitähän se kaikki on” -boxille valitsin jokaiselta siihen mennessä ilmestyneeltä albumilta kaksi raitaa. Tuon boxin toteutuksen tapaan nostetaan nytkin esiin kaksi edustavinta, erikoisinta, erilaisinta tai mieleen painuneinta kappaletta. Kun makuasioista ei sovi kiistellä, niin jokainen voi tuoda – ja toivottavasti tuokin – julki omia suosikkejaan ja omia Daven musiikkiin liittyviä muistojaan.

Jos kommentteja löytyy, vieraile ja laita muistoja Facebook-sivuille linkissä http://www.facebook.com/pages/Dave-Lindholm-60-Blogi/107341992709147



keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Albumi # 40 // Dave Lindholm: Just

- poiminnat “Long Grey Mare” ja “Boom Boom”

Tällä kertaa vakinnat osuvat kahteen klassikkoon. “Long Grey Mare” on Peter Greenin aikaisen Fleetwood Macin kappale ja “Boom Boom” John Lee Hookerin biisi 1960-luvun alkuvuosilta.

Valinnanvaraa olisi ollut albumilla runsain mitoin, mutta nämä edustavat hyvin bluestraditiota, josta Davekin on urallaan ammentanut ja johon myös koko tämä levy pohjautuu. Sen syntyhistoria liittyy levy-yhtiöiden kohtaloihin:

Daven edelliset albumit tuottanut firma Kaktus kaatui, mutta jatkoon vaikutti vahvasti yksi Kaktuksen taustavoimista, Pedro Hietanen. Uusi koti Daven musiikille, Spinefarm, löytyi vuoden 1997 lopulla. Dave solmi sinne neljän LP:n sopimuksen, ja Pedron ansiosta sai niistä ensimmäisenä toteuttaa yhden pitkäaikaisen suunnitelmansa, puhtaan bluesalbumin.

Materiaali onkin “Long Grey Mare” ja “Boom Boom” -tyylistä klassikkobluesia, kierrätettyjä Daven vanhempia kappaleita maustettuna muutamilla uusilla sävellyksillä. Ensivaikutelma albumin sisällöstä saattoi olla joillain sama kuin Davella itsellään - satoja kertoja koluttuja juttuja, "jaksaako niitä edes itse kuunnella..." Tämä ennakkoluulo ei onneksi pidä lainkaan paikkaansa. Käsittely on tuoretta ja äänityksissä vallalla ollut livetunnelma on taltioitunut jykevinä soundeina. Muutaman kuuntelukerran jälkeen erottuu myös Daven itsensäkin yllättänyt biisien erilaisuus. Sovitukset poikkeavat sekä toisistaan että totutuista kaavoista tervetulleella tavalla, vaikka kaikki esitykset ovatkin tyylipuhdasta bluesia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti