Albumi # 40 // Dave Lindholm: Just

- poiminnat “Long Grey Mare” ja “Boom Boom”

Tällä kertaa vakinnat osuvat kahteen klassikkoon. “Long Grey Mare” on Peter Greenin aikaisen Fleetwood Macin kappale ja “Boom Boom” John Lee Hookerin biisi 1960-luvun alkuvuosilta.

Valinnanvaraa olisi ollut albumilla runsain mitoin, mutta nämä edustavat hyvin bluestraditiota, josta Davekin on urallaan ammentanut ja johon myös koko tämä levy pohjautuu. Sen syntyhistoria liittyy levy-yhtiöiden kohtaloihin:

Daven edelliset albumit tuottanut firma Kaktus kaatui, mutta jatkoon vaikutti vahvasti yksi Kaktuksen taustavoimista, Pedro Hietanen. Uusi koti Daven musiikille, Spinefarm, löytyi vuoden 1997 lopulla. Dave solmi sinne neljän LP:n sopimuksen, ja Pedron ansiosta sai niistä ensimmäisenä toteuttaa yhden pitkäaikaisen suunnitelmansa, puhtaan bluesalbumin.

Materiaali onkin “Long Grey Mare” ja “Boom Boom” -tyylistä klassikkobluesia, kierrätettyjä Daven vanhempia kappaleita maustettuna muutamilla uusilla sävellyksillä. Ensivaikutelma albumin sisällöstä saattoi olla joillain sama kuin Davella itsellään - satoja kertoja koluttuja juttuja, "jaksaako niitä edes itse kuunnella..." Tämä ennakkoluulo ei onneksi pidä lainkaan paikkaansa. Käsittely on tuoretta ja äänityksissä vallalla ollut livetunnelma on taltioitunut jykevinä soundeina. Muutaman kuuntelukerran jälkeen erottuu myös Daven itsensäkin yllättänyt biisien erilaisuus. Sovitukset poikkeavat sekä toisistaan että totutuista kaavoista tervetulleella tavalla, vaikka kaikki esitykset ovatkin tyylipuhdasta bluesia. 

Albumi # 41 // Dave Lindholm: Punainen +

- poiminnat ”Et voi jättää” ja ”Luulin”

Keväällä 1998 Dave alkoi viiden vuoden tauon jälkeen valmistella suomenkielistä albumia. Kehittelyn jälkeen kokonaisuus oli studioon mentäessä valmis - tämä oli Davenkin mukaan hänen työskentelytavoissaan harvinainen tilanne. Äänityksiä tehtiin kymmenen päivää Finnvox-studiossa elokuussa 1998.

Soittajina mukavan erityylisillä kappaleilla ovat useat alan pitkän linjan ammattilaiset: Antero Jakoila (kitarat), Pekka Pohjola (basso), Pedro Hietanen (urut, piano), Sami Kuoppamäki (rummut), Pepe Willberg (kuoro), Mongo Aaltonen (perkussiot), Markku Johansson (trumpetti), Markku Veijonsuo (pasuuna), Pekka Toivonen (tenorisaksofoni, klarinetti), Jari Lappalainen (viulu) ja Veli-Pekka Bister (sello). Mukana on bändisoittoa, jousitaustoja, puhaltimia - hyvin monenlaisia ja moni-ilmeisiä esityksiä.

Keväällä 1997 esitettiin televisiossa sarja Valhetta ja Rakkautta. Sen taustamusiikin oli ohjaaja Jussi Parviainen perustanut pääosin Daven tuotantoon. Levytettyjen kappaleiden ohella kuultiin katkelmina uusia biisejä, joista osa oli suomenkielisiä ja osa instrumentaaleja. Tekijänä oli Daven tuolloinen yhtye Canpaza Gypsys, mutta ohjelman teksteissä nimellä VR-muusikot. Kappaleita nauhoitettiin yhteensä kymmenen ja Parviainen kaavaili niiden julkaisua myös levyllä.

Omakohtainen muisto on yhteydenotto Parviaiseen, kun tällaisen äänitteen olemassaolo tuli tietoon. Parviainen lähetti puhelinsoiton perusteella ystävällisesti kopion tai oikeastaan originaalin taltion kuultavaksi palautuspyynnöin. Palautus tuli tietenkin tehdyksi, ja oli kyllä mielenkiintoista saada kuulla kokonaisuudessaan kaikki nämä alkuperäisessä asussaan.

Ajatus julkaistusta levystä ei siis tuolloin toteutunut, mutta materiaalia kuullaan uusina sovituksina mm. ”Punainen +” -albumilla: ”Et voi jättää”, ”Rakastuneet”, ”Elämä on hurjaa”, ”Luulin”, ”Lähellä kaupunkii” ja ”Leirillä” ovat tätä juurta. Kaksi viimeksi mainittua ovat uusissa versioissa saaneet sanat, aiemmat olivat instrumentaaleja.

Valinnat myös löytyvät näiden kappaleiden joukosta. ”Et voi jättää” oli tv-sarjan johtoteemoja. Se kuvaa Daven tunnelmia hänelle tavanomaisista tilanteista, joissa täysin oudot henkilöt tulevat juttusille. Sanoituksen punaista lankaa, ”…et voi jättää minua, koska en ole tavannut sinua…” on Dave uusiokäyttänyt myöhemminkin. Sovitus on Pedro Hietasen tekemä, mukaansa tempaava dixieland jazz -tyylinen (!!) kokonaisuus.

”Luulin” -kappaleessa puolestaan on herkkä jousitausta. Sanoitukseltaan ja kokonaisuutena se on hieno teos, josta on sittemmin kuultu versioita monissa eri konserteissa ja taltioinneissa. Pettyneen ja petetyn miehen tilitystä: ”luulin ett oot ainoa…”

Albumin julkaisu sai mukavasti huomiota, vaikka muistelen Daven jälkikäteen olleen hieman pettynyt vastaanottoon. Kokonaisuus on kuitenkin hieno, monia klassikon aineksia omaavien kappaleiden yhdistelmä.

Albumi # 42 // Dave Lindholm: Valkoinen &

- poiminnat ”Itämaat, hei!” ja ”Pois”

Levylle ”Valkoinen &” tuli uusi porukka: Aiemmin mm. Sliippareissa ja Marx, Engels & Jungissa ollut kitaristi Pekka ”Devil” Virtanen, Badding Rockerseissa soittanut rumpali Kari ”Kuja” Salmi sekä bassossa tuttu Kari ”Pitkä” Lehtinen. Pepe Willbergin piti tulla mukaan, mutta hän ”joutui” näihin aikoihin menestyksekkään Mestarit-turneen pyörteisiin Kirkan, Pave Maijasen ja Hectorin kanssa.

Alkuvuosi oli jammailua, ja albumi kehittyi hiljalleen vuoden mittaan. Kokonaisuutta treenattiin uuden miehityksen kotikentällä Lahdessa. Alkujaan biisejä oli kaikkiaan 18, joista jäi lopulta jäljelle tusinan verran. Dave halusi nyt kokonaisuudesta ”bändimäisen”, laulu- ja kitaravoittoisen kokonaisuuden. Tämä myös kuuluu lopputuloksessa hienoina stemmoina ja levollisina kitaroina – sooloja ei nyt suuremmin viljellä.  Avaus ja lopetus ovat samaa kappaletta, ”Ylämaat/intro” ja ”Ylämaat/outro” - hieno, hotellihuoneessa tehdystä säveltapailusta alkunsa saanut biisi.

Devil Virtanen muistelee: ”Olen oikein ylpeä levyn taustakuoroista, joita tehtiin huolella Hietasen Pedron valvonnassa. Häntä pidänkin yhtenä tämän maan parhaista tuottajista. Daven ensimmäiset sanat Pedrolle tosin olivat, että "tälle levylle ei sitten mitään Hammondeja tule", ja urkutaiteilija Hietasen ilme oli näkemisen arvoinen…”

Valinta osuu tällä kertaa pidemmittä perusteluitta kappaleisiin ”Itämaat, hei!” ja ”Pois”.

Levy julkaistiin 22.marraskuuta 1999 ja sen biisejä kuuli vuoden 2000 alkupuolella keikoilla Dave Lindholm Bandin esittämänä. Siinä miehitys oli levytyksiin verrattuna vaihtunut jonkin verran.

Yksi näiden aikojen hauska kuriositeetti oli ”Dave-mainos” jääkiekkokentillä. Espoon Blues pelasi kauden 1999-2000 levy-yhtiö Spinefarmin mainostarroilla varustettuna - puolella Espoon blueshemmoista oli  kypärissään Dave -teksti, lopuilla niissä luki Sonata Arctica. 

Albumi # 43 // Dave Lindholm & Pepe Ahlqvist: Stunning Episodes

- poiminnat ”Lets's Jump On the Table” ja ”Crying Won't Do You No Good”

Albumi numero 43, ”Stunning Episodes”, ei oikeastaan ole albumi vaan pidemminkin rinnastettavissa vanhan liiton EP-levyyn.

Dave nimittäin äänitti yhdessä Pepe Ahlqvistin kanssa huhtikuun 2000 Hitsville IV -studiossa Rytmi -lehden kustantamana viisi bluesbiisiä: ”Lets's Jump On the Table”, ”Country Boy”, ”Crying Won't Do You No Good”, ”Please Throw This Poor Dog a Bone” ja ”Tutwiler Track”. Niistä koostettiin Rytmi-lehden CD ”Stunning Episodes”. (Itse asiassa kuudentena oli vielä yksi Bob Dylanin kappale ”Black Crow Blues”, jolle kuitenkaan ei saatu ajoissa julkaisulupaa ja se jäi arkistojen aarteeksi).

Rytmillä oli tuohon aikaan CD-levyjä lehden ”bonusjulkaisuna”, ja päätoimittaja Jyri-Jussi Rekinen halusi Daven ja Pepen tekemään yhdessä akustisesti tämän kokonaisuuden: ”Hain Limpun asemalta Pasilan asemalta kauniina toukokuisena aamuna ja autossa soitin Dylanin ”Bringing It All Back Homea”, mistä Dave innostui ja tuli hyvälle fiilikselle. Kun tultiin studiolle, saapui sinne myös Pepe. Ostin pojille viskilekan, jonka he ansiokkaasti tyhjensivät päivän aikana soittaessaan. Mukana oli henkisenä tukena myös kanadalainen kaverini Jennifer Chudak, joka on kreditoitu levyn kannessa. Kaikki meni ensiotolla, ja biisit miksattiin saman tien.”

”Stunning Episodes” levystä tuli mukava pienimuotoinen kooste, jonka äänitys siis meni leppoisasti turinoiden muutaman tunnin sessiossa edellä kuvatulla tavalla.

Tämänkertaiset valinnat valikoituvat Daven nimiin merkittyjen biisien perusteella. Niitä on sopivasti kaksi, eli avauskappale ”Lets's Jump On the Table” sekä kolmas raita ”Crying Won't Do You No Good”. Ainakin jälkimmäinen on kuulunut Daven myöhempään keikkaohjelmistoon ja on mukana myös SF-Blues -combon vuoden 2002 levyllä.

Albumi # 44 // Dave Lindholm ja Pitkät Kiinalaiset

- poiminnat ”Sun kanssas oon vapaa” ja ”Todistus 45”

Dave oli esiintymässä Juicen televisioidussa 50-vuotisjuhlakonsertissa Tampere -talolla maaliskuussa 2000. Siellä tehdyssä viitehaastattelussa Dave heitti taustabändinsä nimen olevan Pitkät kiinalaiset. Siitä tulikin seuraavan levyn, ja myös bändin kutsumanimi.

Uusi marraskuussa julkaistu albumi nauhoitettiin Lahden Grassroots -studiossa kesällä 2000. Sinne päästessä miehistö oli muotoutunut trioksi siten, että bassossa ollut Pitkä Lehtinen vaihtui Jape Karjalaiseen ja saksofonisti Jarmo Ristilä jäi sivuun. Rummuissa oli Kari "Kuja" Salmi. Levyn otsikoksi siis tuli pelkistetysti ”Pitkät kiinalaiset”. Davemaisesti nimi sopi ”siihen tyyliin, millä tavalla asioita voi esittää, ei monimutkaisesti, mutta ei toisaalta kovin pinnallisestikaan.”

Albumin oheen tehtiin promotarkoituksiin erityinen haastattelu -CD, jossa Lamppu Laamanen kävi Daven kanssa uutuutta läpi ja kaiveli samalla vähän vanhojakin asioita.

Seuraavassa tällä kertaa valittujen biisien kuvaukset tuon haastattelun pohjalta:

”Sun kanssas oon vapaa” on ”rakkauslaulu, ei sen kummempaa.”  Se kuvaa määrätyissä pienissä hetkissä koettavaa tunnetta, sitä että ei tarvitse hakea paikkaa, mihin kuuluisi, kun tuntee kuuluvansa luontevasti joka paikkaan.

”Todistus 45” kertoo siitä, kun tapaa ihmisen, joka yksinkertaisesti epäilee kaikkea ja jolle mikään ei tunnu oikealta. Laulussa kuvataan kaari siihen, että ihminen sulaa vähitellen, mutta se ei ole itsestään selvää.

Jo kesällä sinkkuna julkaistu kappale 'C. andy hoitaa kulman' kuvastaa ehkä kuitenkin parhaiten Daven kommentteja albumin valmisteluvaiheista: ”sillä mä tulen puhumaan niin suoraan, etten koskaan aikaisemmin”. Tuon kappaleen nimi on temppu tai pieni sanallinen vitsi, joka sivuaa Andy McCoy:tä, mutta itse tarina kertoo aika tiukalla tekstillä ihmisistä, jotka joutuvat puristuksiin. ”Jos systeemi haluaa, että olet hiljaa, niin sähän olet hiljaa.” Sanoituksessa on Daven mukaan monta eri kerrosta, paljon yhteyksiä ja myös paljon harhautuksia.

Albumi # 45 // Dave Lindholm: Luuttujengi tulee

- poiminnat ”Akrobatiaa” ja ”Pumpulista päivää”

Albumi ”Luuttujengi tulee” äänitettiin Suomenlinnassa Seawolf-studioilla kesäkuussa 2001. Davella itsellään ei albumin ilmestyessä ollut sen kappaleissa mitään erityistä suosikkia. Me kuitenkin nostamme nyt esille kaksi – vaikkakin koko levy olisi jälleen hieno osoitus toteutukseen valitun soundimaailman hallinnasta.

Kokonaisuuden nimi viittaa soittimeen, Daven 1930-luvulta peräisin olevaan kahdeksankieliseen Levinin luuttukitaraan. Maestro säestää sillä albumin tusinalla biisillä itseään. Muutamia huuliharppufillejä lukuun ottamatta muita soittimia ei ole. Vasta päätösbiisin hauskuttelussa ”Aculla menee lujaa” kuullaan lisäarsenaalina kazoota, intiaanirumpua ja wok-pannua sekä fillaritorvea.

Ensimmäinen valinnoista ja pieni erikoisuus on hittiainestakin omannut ”Akrobatiaa”. Se on sävelletty ja sanoitettu Hotelli sointu ‑nimisessä televisio-ohjelmassa ohjelman aikana. Tekemisen ohella ensiesitys tapahtui samassa yhteydessä kitaran ja melodikan säestyksellä. (Sattumaa on se, että albumilta löytyy myös ”Huomenna hän tulee”, jonka niminen, mutta aivan eri kappale kuultiin Hectorin tekemänä eräässä Hotelli soinnun myöhäisemmässä jaksossa.)

Toinen valinnoista on ”Pumpulista päivää”. Se on peräisin jo julkaisua varhaisemmalta ajalta. Dave oli 1993 mukana Kajaanin sana ja sävel -festivaalissa, soittaen bändissä jossa Daven muistin mukaan olivat Frogley rummuissa, Timo Skaaja Jing & Jangstersista bassossa sekä Ari Selkä Pulkkinen kitarassa. Mukana oli myös Vesa Kietäväinen, tamperelainen näyttelijä, jonka soololevylläkin Dave oli vieraillut 1990. Kajaanin produktiot opettivat yhden määrätyn tavan soittaa ja "…sovittaa musiikki puheeseen. Tehtiin siis teatterimusaa livenä." Tuolta ajalta jäi myös tämä kappale, jonka sävellyksestä vastaa Selkä ja sanoista Kietäväinen. Se on tyyliltään hieman albumin muista biiseistä poikkeava, mutta sopii valinnaksi oikein mainiosti ja istuu myös erittäin hyvin Daven esittämäksi.

Albumi # 46 // Dave Lindholm: Lähes 50

- poiminnat ”Menneisyys” ja ”Kävellään”

Maaliskuussa 2002 Dave täytti 50 vuotta. Uran suomenkielisiltä levyiltä koottiin parhaiksi katsotut kokoelmalle, jonka Ranka Recordings kustansi. Se julkaistiin maaliskuun alkupäivinä nimellä ”Lähes 50”. Lähes 50 eli tasan 40 laulua sisältävä tupla-CD on täten sisällöltään pääosin vanhaa materiaalia. Aiemmin julkaisemattomia olivat kappaleet ”Menneisyys” ja ”Kävellään” sekä livemedley kappaleista ”Tupaakka, viina ja villit naiset”/”Annan kitaran laulaa vaan”.

Näin muodoin valinta on melko helppo, eli ennen kuulumattomat ”Menneisyys” ja ”Kävellään”. Ensin mainitusta tuli sittemmin Daven, jollei nyt standardi, niin kuitenkin monissa yhteyksissä esittämä kappale. Myös radiokäyttöön CD-singlenä promotoitu originaaliversio soi helmikuussa 2002 suurimmilla radioasemilla melko mukavasti. Kappaleen tuotti Pedro Hietanen ja muusikoina ovat hänen ohellaan monet kovat tekijät kuten Pekka Pohjola, Pepe Willberg ja Sami Kuoppamäki, puhaltimissa mm. Markku Johansson, pari jousisoitinta sekä erikoisvieraana opperalaulajatar/sopraano Johanna Rusanen.

”Kävellään” on peräisin Jussi Parviaisen 'Valhetta ja Rakkautta' -televisiosarjan julkaisematta jääneistä sessioista, jonka kappaleet Dave on siis levyttänyt muissa yhteyksissä. ”Kävellään” oli viimeinen niistä vielä hyödyntämättä jäänyt biisi.

Albumi # 47 // SF-Blues

- poiminnat “Deep Deep Love” ja ”Toon Town Rag”

Vuoden 2002 alussa Pälkäneelle Hautomo -studioon marssivat Dave Lindholm, Heikki Silvennoinen ja Pepe Ahlqvist. Uusi Silvennoisen ja Ahlqvistin ideoima kokoonpano SF-Blues oli näkemässä päivänvalon. Kukin toi sessioon mukanaan muutaman oman biisin. Eri kokoonpanoilla taltioitiin niitä yhteensä kymmenen sekä päälle kolme coveria. Kolmen kitaristin ohella ydinryhmän rytmittäjänä olivat Mikko Löytty bassossa ja Jani Auvinen rummuissa. Levyfirmana oli ”Pirkka-Hämeen Apina ja Gorilla” eli Silvennoisen ja Kummeli-ryhmän lähipiirin yhtiö.

Muutamaa kuukautta myöhemmin, eli toukokuun puolivälissä runkoryhmä siirtyi tien päälle. Keikkoja kertyi syyskuun loppuun mennessä poikkeuksellisen runsaasti, yhteensä reilut kuutisenkymmentä. Ja se keikkailu oli suomalaisen bluesin juhlaa, näin voi touhua kertaalleen lavan reunalta seuranneena vakuuttaa.

Kiertueen viimeinen keikka Savoy-teatterissa taltioitiin ja sen tiimoilta tehtiin myös tv-dokumentti, jossa nähtiin suunnilleen puolet keikasta. Live-levykin oli ilmeisesti mielessä, mutta syystä tai toisesta tuota toista albumia ei koskaan tullut, vaikka se asiaa penättäessä oli Heikki Silvennoisen mukaan miksauksia myöten valmiina. Ehkä se jonain päivänä näkee auringonvalon, ken tietää.

SF-Blues kiersi myös seuraavina kesinä, mutta niillä kiertueilla ei Dave ollut mukana, vaan porukassa vierailivat useat muut kotimaiset bluesin taitajat. Sen sijaan kesällä 2012 on Dave jälleen nousemassa lavalle kymmenvuotista perinnettä juhlistamaan alkuperäisessä kitarakolmikossa.

Dave on mukana albumin kolmestatoista biisistä kahdeksalla. Näistä valinnat osuvat rauhalliseen kappaleeseen “Deep Deep Love” sekä instrumentaaliin ”Toon Town Rag”. Jälkimmäinen edustaa Daven tuotannossa usein huomaamatta jääviä näppäriä ja hauskoja kitarailoitteluita, joissa monesti mennään rennolla ragtime-poljennolla – niin tässäkin.

Albumi #48 // Lindholm-Eve-Takala Redclouds: Redclouds

- poiminnat “Mysterious Tears” ja ”You Promised Me”

Toukokuussa 2003 ilmestyi kokoonpanolla Dave Lindholm (laulu/ kitara/ huuliharppu), Jarkko Eve (basso) ja Matti Takala (rummut), eli Redclouds-yhtyeen CD.

Albumia voisi positiivisesti luonnehtia kypsäksi ja rennoksi bändilevyksi, vaikka toisaalta siihen on jotenkin hankala saada otetta. Ilmestyessäänkin se jäi marginaaliin, vaikka miehityksensä puolesta potentiaalia sillä olisi voinut olla vaikka mihin. Jonkinlaista supertrioa sitä kasattaessa nimittäin haviteltiin. Dingon riveissä sen alkuvaiheissa soittanut basisti Eve teki näihin aikoihin yhteistyötä Daven kanssa ja mm. Juicen kanssa touhaillut ”Töysän Cobham” Takala tunnettiin tuhtina takojana. Tähtäimessä kolmikolla oli idea, että bändi tekisi vain yhden ainoan keikan jollakin suurella festivaalilla – tämä ajatus jäi sitten lopulta kokonaan toteutumatta.

 Albumin biisit ovat kokonaisuutena ehkä hieman tasapaksuja tai uskaltaisiko sanoa hutaistuja. Siis siinä mielessä, etteivät mainittujen taitavien maestrojen sinänsä taitavat suoritukset nouse lopulta mitenkään erikoisesti esille – kovin isoja irrotteluita ei keneltäkään kuulla taikka ne hukkuvat miksaukseen, eikä porukka oikein ole hitsautunut saumattoman svengiin. Ehkä syynä on Daven toimiminen tuottajana – joku bändin ulkopuolinen olisi voinut tiristää materiaalista ja miehistä irti hieman enemmän ja enemmän aikaa käyttäen jäljestä olisi tullut huolellisempaa.

Henkilökohtaisiksi suosikeiksi nousivat levyn ilmestymisaikaan ja nousevat edelleen tasapainoinen kakkosraita ”You Promised Me” sekä loppupuolen mukavan matalasti rullaava, Peter Green/Albatross -vaikutteinen ”Mysterious Tears”. Ne siis valinnoiksi.

Näiden aikojen bonuksena kannattaa ehdottomasti mainita vielä Daven versio George William Foxin ja Bob Gaudion kantrikappaleesta ”Mustang Heart” kevään 2004 omakustannelevyllä ”Back Seat of a Mustang”. Ford Mustang Owners' Club of Finland ry (FMOC) juhlisti kulunutta automerkin 40-vuotista taivalta. Mies levyn taustalla oli Jani Viitanen, Mustang-harrastaja itsekin. Hän on Yö-yhtyeessä kitaristina vaikuttanut, sittemmin studioalalla ja tuottajatehtävissä toimiva pitkän linjan musiikin moniammattilainen, jonka kädenjälki on painunut moneen Daven tallenteeseen.

Dave esittää tuolla levyllä erittäin onnistuneen versionsa, taustanaan Cover Co-bändi (Jukka Riitaluoma, kitara – Kai Harri Tapio Hyttinen, kitara & laulu – Kalle Salonen, basso – Jani Hölli, koskettimet – Vesa Saarikoski, rummut sekä Veijo Airaksinen, huuliharppu). Yhteensä levylle on koottu 17 Mustang-aiheista biisiä. Albumin painosmäärä oli julkaisuvuoden mukaan 2004 kappaletta, ja sitä myytiin yhdistyksen kautta, joten levyn löytäminen bonuksen kuulemiseksi ei välttämättä ole aivan helppoa.

Albumi #49 // Dave Lindholm & Jake’s Blues Band: Blue Moon Cars

- poiminnat “Baby You’re Wild” ja “One More Change”

Pirteä peruspaketti, joka svengaa kuin hirvi. Näin voisi luonnehtia keskikesällä 2004 julkaistua Daven ja Jake’s Blues Bandin albumia “Blue Moon Cars”. Lätty on vain parantunut vanhetessaan, ja itse asiassa siltä on aika hankala poimia vain kahta edustavinta biisiä – ehdokkaita olisi lukuisia levyllä olevan tusinan raidan joukossa.

Jake’s Blues Band on alkujaan 1992 perustettu toijalalainen bändi. Daven kanssa yhteistyö oli jatkunut pitkään ja vuoden 2003 aikana se tiivistyi niin, että levytyssessiot saatiin keväällä 2004 tiiviin keikkailun jatkoksi pystyyn. Porukkaan kuuluivat tuolloin Jake Yrölä kitarassa ja Timo Salo bassossa, rummuissa levyn kappaleilla vuorottelevat Tomi Saarinen ja Juha Yrölä.

Omakohtaisia kokemuksia bändistä lavalla Daven kanssa nähtynä ei ole, mutta pitkän historian, maineen, paikalla olleiden kertomusten ja nettivideoiden perusteella kyseessä on tiiviin keikkailun yhteen hitsaama ydinporukka.

Ne valinnat lyhyesti: Luonteenomaista Daven ja Jake’s Blues Bandin yhteistyölle ovat hienot kitarasoolot ja -vuoropuhelut bluesrockin erilaisten peruskuvioiden päälle paiskattuina. Niinpä valinta osuu kahteen hieman toisistaan poikkeavaan biisiin. Albumin toinen raita “Baby You’re Wild” rullaa kevyesti ja juohevasti alusta loppuun. “One More Change” -kappaleen pohjalla taasen kulkee ja polkee rytmiryhmän kutoma tanakka peruskuvio, jota on sitten ollut helppo maustaa maukkailla kitaroilla.

Albumi #50 // Rock'n'Roll Band: New Memories

- poiminnat “Rock’n’Roll Fire” ja ”Fever”

Aika harvoin Daven uralla on nähty re-union -tyyppisiä yhtyeitä, siis pitkän tauon jälkeen uudelleen kasattuja originaalikokoonpanoja. Nyt sellainen oli ja olikin toteutettuna parhaalla mahdollisella tavalla, kun Rock'n' Roll Band kapusi esiintymislavalle Järvenpään Puistobluesissa toinen heinäkuuta 2005, kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Konsertti taltioitiin albumiksi.

Bändin setti oli taidolla ja maulla koottu, jos kohta sen perustana ollut, yhtyeen 1975 levytetty materiaali oli aikanaan suunnilleen vain yhden albumin laajuinen.

Konserttia pohjustamaan bändi teki keväällä 2005 julkaistun CD-singlen, joka sisälsi kaksi uutta kappaletta: Daven “Rock’n’Roll Fire” sekä Pave Maijasen säveltämän ja Seppo Pietikäisen sanoittaman ”Rock’n’Roll Water”. Ensin mainittu on uutuutensa perusteella toinen valinta, vaikka se albumilla onkin bonuksena. 

”New Memories” oli kokonaisuutena Daven tuotannossa myös tavallaan uusi aluevaltaus, sillä se oli kaksoisjulkaisu. Toinen versio oli Puistobluesin keikalta äänitetty normaali liveCD, jossa oli bonusbiiseinä mainittu keväinen single. Toinen versio sisälsi ilman bonusbiisejä olevan CD:n ohella DVD:n, jossa on bändin keikka kuvallisesti taltioituna sekä lisukkeena 28 minuuttinen dokumenttielokuva ”I’m Gonna Roll! - Rokkibändin paluu”.

Toinen valinta tuottaa hieman päänvaivaa, sillä lavalla vedettiin kaikenlaisia kivoja erikoisuuksia, joita ei aikaisemmin oltu Daven levyillä kuultu, esimerkiksi pitkään maestron  keikkaohjelmistoon kuulunut ”Rockin’ Pneunomia (and Boogie Woogie Flu)”, versio Sam The Sham and The Pharaohs -bändin hitistä ”Wooly Bully” ja Bo Diddleyn ”Hey Mona” sekä Albert Järvisen ensimmäiseltä sooloalbumilta tuttu ”Teenage Nearvous Breakdown”.

Pisimmän korren tässä sarjassa vie kuitenkin Pave Maijasen vanha bravuuri ”Fever”. Sen sovitus ei tosin ole niin ”cool” ja intensiivinen kuin mitä se oli alun perin Maijasen vuoden 1974 loistavalla singlellä. Siinähän taustalla oli nimenomaan Rock'n' Roll Bandin esiaste ilman Davea, jossa kitaraa soitti Janne Ödner. ”Fever” nosti tuolloin Maijasen kertaheitolla omissa ja yleisissä rankingeissa Suomen huippusolistien joukkoon.

http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/DaveLindholm/newmemories.html