Albumi # 51 // Dave Lindholm: D&D

- poiminnat “Love Built a House” ja ”You Can’t Drive Me”

”D&D” -albumin kantava teema, jos niin voi sanoa, on dobro-kitara – siitä tulee levyn nimikin, ”Dave ja Dobro”. Dobro on tunnettu country- ja bluegrass-musiikin ohella bluessoittimena ja Dave oli aiemmin tarttunut siihen lähinnä perinnebluesin ja kitarasoolojen parissa. ”D&D” ei kuitenkaan ole countryä eikä juuri bluesiakaan, ainakaan perinteistä sellaista. Daven itsensä mukaan ”…tässä dobro on eri käytössä. Innostuin dobrosta pari vuotta sitten ja aloin ensi kertaa myös säveltää sillä”. Ja edelleen ”…bluesin puolelta on vaikutteita tullut Bukka Whitelta ja Elmore Jamesilta, ja miksei Johnny Winteriltäkin”. Useimpia kappaleita voisi luonnehtia balladeiksi, jos kohta muutama reippaampikin esitys mahtuu mukaan.

Huiluäänillä aukeavalla aloitusbiisillä ”Love Built a House” on heti hyvin esillä albumin luonne – mutta täytyy olla malttia kuunnella. Rauhallisesti kerrotun tarinan sävelkulkuun nivoutuu lähes huomaamattomia taustaääniä – rummutusta, kaikuja, päällekkäin tehtyjä äänityksiä. Kun kappale on myös jäänyt Daven keikkaohjelmistoon, niin se on luonteva ensimmäinen valinta.

”You Can’t Drive Me”, on helppo nostaa esille toisena, sangen tarttuvana kohokohtana. Kappale on riemastuttava kulttuuristen vaikutteiden kooste, jossa supisuomalainen Dave saattaa yhteen amerikkalaisperäisen resonaattorikitaran, bolerotyyppisen espanjalaissoundin ja venäläislähtöisen theremin-vekottimen vinkunan. Daven musiikissa uusi, ja aika lailla muutenkin harvinainen tuttavuus on mainittu theremin. Se koostuu tyypillisesti kahdesta boksiin yhdistetystä antennista ja siitä saadaan äänet irti liikuttelemalla käsiä antennien läheisyydessä. Theremin on yksi niistä harvoista soittimista, joissa soitto tapahtuu ilman fyysistä kosketusta.

Albumi # 52 // Dave Lindholm In English

- poiminnat ”Wounded Knee” ja ”Mau Mau”

Vuoden 2006 aikana tuli kuluneeksi 35 vuotta Dave Lindholmin ensilevystä, 1971 julkaistusta LP:stä ”Ferris”. Juhlavuoden kunniaksi Dave kokosi kiertuekokoonpanon esittämään valikoituja otteita tuon pitkän matkan varrelta, ja nimenomaan englanninkielellä toteutettuna.

Juhlavuoden kunniaksi kasattiin kokoonpano, jossa oli Daven ohella loistava ”the one and only” Maria Hänninen (basso & laulu), joka muistelee: ”Dave otti muhun keväällä 2006 asian tiimoilta yhteyttä ja kertoi että haluaa ainakin mut siihen kokoonpanoon mukaan, muu porukka oli vielä hakusessa. Kaikenlaisia nimiä vilahteli mutta lopulta Dave päätyi Nykäsen Anssiin (rummut) ja Mika "Lamppari" Lamminsivuun (kitara). Sir Lampard oli tuttu jo pitkältä ajalta Tampereen kuvioista. Sinänsä oli hauska että Dave kysyi multa että mitä sä haluat soittaa ja sanoin että bassoa. Dave ei ollut koskaan kuullut pihaustakaan bassonsoitostani mutta vastaus oli että selvä, soita sitten sitä. Kysyi, että onko oloni mukavampi basson kuin kitaran varressa ja sanoin että joo ja tuossa levyllä kuullaan lopputulos. Enhän mä ollut kauan bassoa soittanut, omassa Extra Virgin -orkassani lähinnä, mutta Dave ei epäillyt antaa tilaisuutta, ja se tuntui aivan mahtavalta luottamuslauseelta. Ja oli oikein messevää kun Dave diggaili rupisesta bassosoundistani. Mulla oli säröspedu välissä ja bassonuppina käyttämäni Hiwattin 100w kitaravahvistimen putkien hehku ei ainakaan sitä liikaa "hifistänyt". Treenattiin meidän nyt jo jyrätyssä treenitaivaassamme Lepolandiassa Helsingin Pakilassa ja Tampereella Omppu-studiossa.”

Kesän kiertueelta koottiin helmet reilun parin tusinan biisin joukosta albumille ”Dave Lindholm in English”. Musiikillinen aikamatka risteilee vapaasti eri vuosien välillä. Allekirjoittanut sai kunnian kartoittaa tuon aikamatkan eli kirjoittaa hihanuotit albumin oheiskirjaseen. Kiertueen konsertteja itsellä ei ollut tilaisuutta nähdä, mutta albumin kuuntelu korvaa osan menetyksestä. Toivoa näkemisestäkin voisi silti olla, jos joku kaivelisi arkistoja, sillä kuvamateriaalia taltioitiin ainakin Tavastian vedoista ja Hotelli Oivan keikalta. Aki Kaurismäki nimittäin kuvasi koeikan useammalla kameralla kokonaan sekä koko illan ajan tunnelmaa.

Albumilla on viljalti hienoja tulkintoja, joista lopulta esimerkillisiksi valinnoiksi nousevat Daven keikkaklassikko ”(We Were All Wounded at) Wounded Knee”, jota ei aiemmin ole taltioitu hänen levyilleen (originaali on Redbone-yhtyeen) sekä alkujaan Pen Lee & Co -bändin ”Mau Mau” vuoden 1976 LP:ltä ”Closer To The Drum”. Vaikka originaalin ”Mau Mau”:n jamihenkiset murinat ovatkin tatuoituneet mieleen edesmenneen Hessu Hiekkalan taikka oikeastaan koko Pen Lee & Co ‑orkesterin bravuurina, on tälläkin albumilla siitä vähintäinkin riittävän hieno versio.

Mieli tekisi valita myös oikopäätä Marian tulkitsemat Canpaza Gypsies -kappaleet ”Train Of Fire” ja ”Paralyzed”, mutta ne jääkööt kiinnostuneille bonuksiksi.

Albumi # 53 // Dave Lindholm & Jarmo Saitajoki: Nuo mainiot miehet soivine koneineen

- poiminnat ”Jazzikansa tulee” ja ”Rock-kukko”

Alkuvuodesta 2007 Dave pääsi taas kerran yllättämään. Jälleen tuli jotakin aivan uutta: Kokoelma posetiivin säestyksellä toteutettuja Daven suomenkielisiä hittejä.

Hankkeen taustalla ja tavallaan tuottajan roolissa oli rovaniemeläinen muusikko ja posetiivari Jarmo Saitajoki, jonka kanssa juttelin levyn ilmestyessä sen taustahistoriasta. Saitajoki hankki viime vuosituhannen lopussa Raffin R 20/31 -posetiivin pohtien alusta pitäen, miten sille voitaisiin toteuttaa suomalaisia kappaleita. Se olisi hanke, jollaista kukaan ei ollut aikaisemmin tehnyt. Yksi kerrallaan sopivat ehdokkaat karsiutuivat mietteistä, kunnes Dave jäi vahvimmaksi ehdokkaaksi. Miehet olivat tavanneet jo aiemmin ja reilut kaksi vuotta ennen julkaisua erään keikan jälkeisissä tunnelmissa puheet kääntyivät posetiivilevyyn. Dave oli hankkeeseen suostuvainen, mutta ei halunnut levylle uusia kappaleita, vaan vanhoja klassikoita.

Varsinainen toteutus oli pitkä ja kivinen tie, jonka Saitajoki vei sitkeästi läpi. Posetiivi toimii mekaanisten rei’itettyjen (pvc)rullien avulla, mihin kappaleet on ”koodattu”. Posetiivin tekee haasteelliseksi mm. se, ettei se ole kromaattinen soitin, eli siitä ei löydy kaikkia ääniä. Myös oikean tempon löytyminen on kirjaimellisesti posetiivarin kädessä. Mitä hitaampi biisi, sen vaikeampi toteuttaa. Davella olikin omien sanojensa mukaan vaikeuksia saada laulu kohdalleen monissa kappaleissa. Kaikujakaan ei näissä äänityksissä käytetty, mikä vielä pelkisti lopputulosta.

Sovitusten tekeminen ja niiden rullille siirtäminen ei sekään ollut helppo tehtävä – eikä myöskään Davelle niiden esittäminen. Ensimmäinen toimitettu erä rullia epäonnistui, sillä ainoastaan kappaleen ”Jazzikansa tulee” toteutus pystyttiin siitä käyttämään. Pelastajaksi löytyi musiikkikapteenina Rovaniemellä toiminut Tomi Väisänen, joka teki ison työn sovitusten kanssa. Lähes kolmen vuoden kehittelyajasta huolimatta aikataulu meni tiukille.

Rullia ei Saitajoen mukaan ehditty ennen studioon lähtöä kertaakaan edes kokeilla, mutta lopussa onni oli myötä ja äänitykset saatiin suunnitellusti valmiiksi.

Joihinkin tulkintoihin posetiivin rajoitukset ja pelkistetty sävel tuovat vähän hätäisen tunnun, mutta useimpien osalta soitin istuu hyvin Daven kappaleisiin. Esimerkiksi ”Rock-kukko” saa aivan uutta ulottuvuutta. Se olkoonkin mainiosti onnistuneen ”Jazzikansa tulee” -biisin kanssa tämän albumin valinta. Säestys kyllä sopii yllättävän hyvin myös esimerkiksi sellaisiin levyllä kuultaviin uudempiin Dave-klassikoihin kuin ”Puhelinlasku on mun” taikka ”Menneisyys”.

Albumi # 54 // Dave Lindholm & Otto Donner: Pieni ja hento ote

- poiminnat ”5 osaa elää”, ”Joo, oon sokee”ja ”Se puu kasvaa edelleen”

Mistähän tämä hieno DVD-kokonaisuus saikaan alkunsa? Ehkä ainakin osin Yle Teeman Näin se tehtiin & Kosketuksessa -ohjelmasarjan kautta. Siinä esiteltiin syyskuussa 2007 Dave Lindholmin ”Aino” -albumi. Keväisten kuvausten kaltainen intiimi konserttisalikiertue päästiin kokemaan pian ohjelman esityksen jälkeen eli lokakuussa 2007.

Otto Donner teki kiertueen kymmentä konserttia varten jousisovitukset ja toimi kapellimestarina. Dave esitti tuotantoaan soolona sekä jousisektion ja pianon säestämänä. Jousikvintetissä soittivat Pike Kontkanen (viulu), Alina Järvelä / Tuuli Talvitie-Kella (viulu), Laura Jaatinen (viulu), Sari Jeskanen (alttoviulu) ja Mirja Mattinen (sello).

Vanhojen hittien lisäksi konserteissa kuultiin peräkkäisinä numeroina kolme aivan uutta, aiemmin levyttämätöntä Dave-laulua, ”5 osaa elää”, ”Joo, oon sokee” sekä ”Se puu kasvaa edelleen”. Koko kolmikko saa luvan olla tämän levyn esimerkkivalintana. Peruste on biisien uutuusarvo ja harvinaisuus – muualla näitä kappaleita ei ole julkaistu.

Kun koko kaksiosainen konsertti oli hieno ja täysipainoinen elämys, niin olisi toki voinut valita vaikka kaikki sen liki 30 kappaleesta. Yksi kuulemisen arvoinen kuriositeetti on Daven keikoilta tuttu hassuttelu, M.A. Nummisen ”Nuoret ja vanhat”. Konserttien alussa muuten kuultiin musiikkia Daven posetiivilevyltä, tavoitteena oli sirkukseen saapumisen tunnelma.

Henkilökohtaiset muistot liittyvät paitsi hienoon Tamperetalon konserttiin, myös ja erityisesti DVD:n haastatteludokumenttiin, jonka sain kunnian ”käsikirjoittaa” ja toteuttaa. Sessio taltioitiin joulukuun alussa Otto Donnerin studiolla Tammisaaressa - kaikin puolin mielenkiintoinen ja miellyttävä kokemus. Otto ja Dave muistelivat menneitä ja nykyisiä äänittäjä Esa Santosen täydennellessä. Lopullisessa editoinnissa Esan osuudet oli valitettavasti leikattu pois.

http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/DaveLindholm/pienijahentoote_dvd.html

Albumi # 55 // Messengers: Messengers

- poiminnat “I Know What You’re Doing” ja “Get Me Out of Here”

Keväällä 2008 Davella oli uusi kokoonpano, nimeltään Messengers. Daven lisäksi siihen kuuluivat amerikkalais-tamperelainen Joe Vestich ynnä Jake’s Blues Bandin miehistö Jake ja Juha Yrölä sekä Timo Salo. Vestich on yli 20 vuotta Tampereella asunut taidemaalari-muusikko, joka teki Daven kanssa yhteistyötä jo ensimmäisinä Suomen-vuosinaan 1980-luvun loppupuoliskolla.

Messengers soitti pääosin Daven ja Joe Vestichin tekemää uutta materiaalia, sangen tanakkaa rockia.

Yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi sai lehdissä hyvät arvostelut ja sillä on useita mielenkiintoisia kappaleita. Melodinen “I Know What You’re Doing” on toinen valinta edustamaan sen musiikkia. Jos pysytään kapeammalla polulla ja tyydytään nimenomaan Daven tuotoksiin, osuu toinen valinta pitkään päätöskappaleeseen “Get Me Out of Here”. Se on ääniefekteineen kiinnostava, joskin hieman raskas kuunneltava – kappaleen kesto on nimittäin yli kymmenminuuttinen. Siinä toistuu eri efekteillä koristeltuna koko ajan suunnilleen sama, ”kävelevään” bassorytmiin perustuva kuvio. Kyseessä on juoneltaan selkeästi etenevä vankilatarina, jota Daven itsensä roolittama vuoropuhelu kuljettaa.

Jokeriraitana, eli kolmantena ja vaihtoehtoisena valintana on bändin promosinglen lohkaisuksikin päätynyt raita ”C'mon, Use Me”. Se on Joe Vestichin käsialaa ja hän myös laulaa sen. Erittäin hieno ja vahva biisi ja toteutus. Daven rooli vain on tässä useimpia muita albumin kappaleita vähäisempi.

http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/DaveLindholm/messengers.html

Albumi # 56 // JUICE REMU DAVE: Live!

- poiminnat ”Todistus 45” ja ”Silti”

Syksyllä 2008 päivänvalon näki CD:n muodossa nauha arkistojen kätköistä. Alkuvuonna 2002 oli järjestetty melko erikoinen kokonaisuus, nimittäin Daven, Juice Leskisen ja Remu Aaltosen yhteinen kiertue. Heitä säesti ammattilaisista koostuva housebändi, jota nimitettiin Testostereomixbandiksi. Siinä olivat mukana Pedro Hietanen, Nipa Niilola, Anti Tammilehto, Kankku Kankaanpää, Jani Kemppinen ja Arto Rautajoki. Solistikolmikosta jokainen esiintyi ensin yksin taustayhtyeen edessä ja lopussa oli varttitunti triona vedettyjä Hurriganes-biisejä Juicen hoidellessa Cissen virkaa.

Keikkoja oli yhteensä tusinan verran, ja allekirjoittaneellakin oli tilaisuus nähdä niistä yksi - se oli varsin riittävä määrä. Dave klaarasi osuutensa parhaiten, mutta Juice kärvisteli flunssan kourissa eikä Remukaan ollut enää parhaassa iskussa. Oikeastaan illasta on mieleen taltioitunut vain erikoisesti toteutetun ja vähän vetelän Hurriganes-potpurin ohella käyttämättä jäänyt tilaisuus morjestaa Juicea. Eipä tuota kehdannut, kun ei mitään varsinaista asiaa ollut. Aasinsilta Dave-historiaan ja kiitoksen paikka olisi silti löytynyt usean vuoden takaa. Kun kirjoitin Rare-lehteen 1990-luvun alkupuolella ensimmäiset Dave-biografiat, oli Juice niitä harvoja, jolta tuli päätoimittaja Räsäsen Jarpan kautta kommentteja ja myös juttua täydentävää tietoa maestron singlestä, jolla Dave oli vierailijana.

Tämän kokonaisuuden osalta valinta osuu sen suuremmitta perusteluitta biiseihin ”Todistus 45” (alkujaan levyltä ”Dave Lindholm & Pitkät Kiinalaiset”) sekä ”Silti” (alkujaan levyltä ”Kissatanssit”). Toteutus on tanakka ja hyvässä iskussa oleva bändin ammattilaisrivistö saa biisit kulkemaan mukavasti. Muutoinkin ja muihin staroihin kantaa ottamatta koko Daven osuus on taltioitunut albumille mukavan laadukkaasti.

Kymmenminuuttinen Dave/Juice/Remun Hurriganes-kimara (”Roadrunner”, ”It Ain’t What You Do”, ”Keep On Knocking”, ”Get On”) olisi valintojen suhteen tietenkin iso kuriositeetti, mutta on se sen verran kamala, että musiikillinen anti ratkaiskoon. (Ja jos pakko olisi, niin sikermän neljästä osiosta ”Keep On Knocking” ehkä menisi tullista jotenkuten läpi.)

Albumi # 57 // Messengers: Silver

- poiminnat ”You Need A New Gee” ja ”Steal The Wind”

Kyseessä on Messengers-kokoonpanon (Dave, Joe Vestich, Jake ja Juha Yrölä sekä Timo Salo) toinen albumi, joka julkaistiin keväällä 2009. Se on kovavauhtista tummaa paahtoa riffipohjaisella menolla ryyditettynä. Biisit ovat perustaltaan mukavan erilaisia ja toisistaan poikkeavia, mutta lienee sanottava, etteivät ne kaikki oikein kehity edetessään. Taltioitaessa on käytetty välillä huolettoman helppoja ratkaisuja ja lauluosuuksissa solisteilla on paikoitellen pientä pinnimistä.

Itsellä ei ole ollut tilaisuutta nähdä Messengersiä lavalla, mutta YouTube-taltioinnit vahvistavat mm. Jake’s Blues Bandin pohjalta syntyneen mielikuvan, että parhaimmillaan tällainen materiaali toimii livenä lavalla. Studiossa se vaatisi jossain määrin enemmän paneutumista ja tiukkaa tuottajan peukaloruuvia.

Valinnat pystyy silti tuskatta tekemään: ”You Need A New Gee” ja ”Steal The Wind”.

”You Need A New Gee” on albumin avauskappale ja vaikka se tekstitykseltään on bama lama ding dong -fraasien osalta aika yhdentekevä, ovat sanat enemmänkin vain osanen rullaavaa kokonaisuutta. Biisin puolivälissä aukeaa tiukka kitaroiden vuoropuhelu, jonka jäljiltä ei valittamista pahemmin jää.

Omalla ”Steal The Wind” -kappaleellaan Joe Vestich solistina rauhoittaa kokonaisuutta. Biisi tuo mukavaa lisäväriä ja luo laulun sävyllään takauman Daven uran alkuaikojen Lindholm - Mike Westhues -yhteistyöhön.

Varanumeroksi albumilta voi halutessaan poimia vaikkapa Daven käsialaa olevan mukavan rentoilun ”On the Top”.

http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/DaveLindholm/messengers_silver.html

Albumi # 58 // Dave Lindholm ja LAUNEEN K.: Lahti

- poiminnat “Rodeo” ja “Poltetaan kaikki”

Syyskuun lopussa 2009 julkaistiin Lahtelaisen ravintola Torven miljöössä albumi ”Lahti”, jolla Daven keskeisenä tukijoukkona toimivat Karit ”Pitkä” Lehtinen ja ”Kuja” Salmi. Ensin mainittu tuttu monilta Daven aikaisemmilta levyiltä ja myös Sliippareista, jälkimmäinen mm. Daven Pitkät kiinalaiset –kokoonpanosta. Ilmoille oli saatettu rento, dylanhenkinen levy, jota soundia Soundi-lehti luonnehti osuvasti sanoilla ”elämänmakuinen svengi”. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen käsissä oli jälleen kokonaan Daven uutta suomenkielistä materiaalia sisältävä kokonaisuus. Mutta entä ”Launeen K”? Paikallinen Citymarketko innoitti? Se ei ole itselle toistaiseksi selvinnyt..

Joka tapauksessa tekstit ovat nyt pääosassa. Sävelmät ovat melko perustavaraa, kuitenkin mukavia ja kulkevia kaikki tyynni. Sanoituksissa on huumorin pilkettä, mutta myös syvempää sanottavaa. Vaikkapa kepeydestään huolimatta koulukiusaamiseen perustuva "Keinu" taikka sarkastinen "Elämää 1800-luvulla": "Voi luoja, kuinka jumalatonta menoo! Pakanat pureskelee raamatun reunaa. Luulet, että tää on historiaa, mut jossain tää tapahtuu nyt!"

Esimerkillisten biisien valinta osuu albumilla toiseksi ja kolmanneksi sijoitettuihin raitoihin “Rodeo” ja “Poltetaan kaikki”.

“Rodeo” on vakuuttava, Daven tuotannossa taas kerran uudentyyppinen biisi. Sen laulaa, taikka pikemminkin lausuu, Daven monivuotinen ystävä ja soittokumppani Pitkä Lehtinen. Tarinan juoni ja fiilis on, että kun nuori mies lähti aikanaan sirkukseen, voi blues-ukko nyt katsoa jo taaksekin päin. Voi todeta, että vaikka olisi voinut tehdä muutakin, hän halusi vain rodeoon – tien päälle.

Nykyisten tiukkenevien tupakkakieltojen aikaan nikotinisti-Dave pukkaa esiin saamansa vanhat Dylan -vaikutteet ironista protestointia julistavalla kappaleella ”Poltetaan kaikki” ("…kuollaan nuorina, meidät muistetaan kauniina…"). Teksti sai vinon hymyn nousemaan huulille, etenkin kun levyn julkaisun aikaan omalla työmaalla väännettiin vahvasti kättä savuttomaksi työpaikaksi siirtymisestä.

http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/DaveLindholm/lahti.html