- poiminnat ”Take Me To The River” ja ”Tears”
Kesäkuussa 1980 Tampereen Yo-talolta ja syyskuussa Vanhan kesäklubilta äänitettiin Bluesounds-esiintymiset, joista koostettiin livelevy ”On”. Äänityspaikat valittiin etukäteen, muita keikkoja ei levyä varten nauhoitettu. Albumi julkaistiin vuoden lopussa.
Materiaalissa oli periaatteessa valinnanvaraa, yhteensä eri biisejä kahdella keikalla esitettiin kolmisenkymmentä. Itselläni oli Ari Vaahteran (RIP) ansiosta tilaisuus päästä kuulemaan nuo monipuoliset keikkanauhat. Hallitsevimmassa roolissa olivat seuraavan, ”Native Sons Of A Far-away Country” -albumin sessioon siirtyneet biisit, joista suurin osa oli mukana keikkasetissä.
Mielenkiintoisimpia näistä arkistojen aarteista ovat Leppäsen laulama singleraita ”Lonely No More”, jonka tulkinta poikkeaa vielä melkoisesti levylle päässeestä sekä ehyt versio kauniista ”Helena” -biisistä. Näiden ja ”On” -levyllä julkaistujen lisäksi esitettiin mm. joitakin blues-kappaleita kuten Pen Lee-bändin aikoinaan levyttämä ”Fast Exploidin´ Kind” taikka Billie Hollidayn ”Fine And Mellow” sekä muutamia valintoja Bluesoundsin esikoisalbumilta ”Black”.
Näistä kahdesta yo-talon keikka oli dynaamisempi ja sisälsi enemmän jamipätkiä, Vanhan taso hieman repsahti loppua kohti. Täten levylle kelpoinen tavara väheni, vaikka molemmat esiintymiset olivatkin pitkiä.
”On” -albumia voisi ehkä luonnehtia dokumentiksi siitä, miltä Dave oli kaavaillut uuden blues-heavy -bändin kuulostavan. Kappalevalinnat näiltä nauhoilta nimittäin aiheuttivat pieniä kiistoja Lindholmin ja Vaahteran välille. Daven linja, joka toi esille alkuperäisen bändi-idean, veti pidemmän korren ja valituiksi tuli pääosin materiaalia, joka oli kirjoitettu jo ennen Vaahteran mukaan tuloa. Esimerkiksi ”Goddess Of Music”, joka levyllä on suoraan kappaleen ”Later (You´ll Laugh At It)” jatkona, oli ensimmäisiä yhdessä treenattuja biisejä. Dave piti lisäksi valittujen biisien soundin luonnollisuutta ja tiettyä rupisuutta hyvänä juttuna. Sekin oli asia josta Vaahtera ei ollut aivan samaa mieltä.
Yhtä vaille kaikki kappaleet olivat aiemmin julkaisemattomia. ”Cigarrette Lean” -versio ”Cigarrette Lean Nr:2” on etenkin sanoitukseltaan enemmän tai vähemmän improvisoitu jatko bändin ensimmäiselle singlelle. Soundi nauhoilla on karhea ja Jouko Aheran tekemät äänitykset ovat pientä kohinaa lukuunottamatta onnistuneita. Talking Heads -vaikutteita saa maistella Leppäsen hienosti tulkitsemalla Al Greenin ”Take Me To The River” -kappaleella. Se onkin poiminnoista toinen. Toisen poimitun biisin kunnian saa tällä kertaa raastava hidas avausraita ”Tears”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti