Albumi # 59 // Dave Lindholm & Otto Donner: More Than 123

- poiminnat ”Why I Smile Again” ja ”Lucky Johnny's Gone”

Vuoden 2010 huhtikuussa äänitetyn albumin kustansi TUM-yhtiö, joka esitteli uutuuden seuraavasti: ”Dave Lindholmin ja Otto Donnerin 12.10. julkaistava yhteislevy ”More Than 123” soi verevästi bluesin ja New Orleans -poljennon tahdissa. Tunnustettujen musiikkihahmojen yhteisissä sävellyksissä kohtaavat kiehtovalla tavalla Lindholmin vahva blues-tausta ja Donnerin jazz-estetiikkaa huokuvat sovitukset, jotka tulkitsee Suomen eturivin jazzmuusikoista koottu yhtye.”

Hyvin tiivistetty, sillä kuultavana oli Davenkin musiikin laajassa kirjossa aivan uudenlainen kombinaatio. Allekirjoittanut kuuli näistä visioista ensimmäisen kerran 2008 ”Pieni ja hento ote” konsertti-DVD:n koostamisen yhteydessä ja uudemman kerran kesällä 2010. Tuolloin suunnitelmat olivat jo toteutuneet ja nauhoitukset valmiit, mutta Dave kertoi julkaisukanavan etsimisen jääneen Otto Donnerin harteille. AllStar levy-yhtiö oli hylännyt Daven tekemän ehdotuksen nauhoitusten julkaisemisesta. Pitkä nenä tuli moiselle niuholle kustannuspolitiikalle, sillä albumista kehkeytyi täysipainoinen kuuntelukokemus ja etenkin arvostelumenestys. Siitä kirjoitettiin syystäkin mediassa enemmän kuin useimmista Daven julkaisuista pitkiin aikoihin.

Dave oli määrittellyt seitsemän albumilla olevan biisin järjestyksen: ”eka ja viimeinen oli selviä, loput niiden välissä pikkujuttuja”. Valinta osuukin juuri näihin kahteen kappaleeseen - avausnumeroon ”Why I Smile Again” ja päätökseen ”Lucky Johnny's Gone”.

”Why I Smile Again” on hidas, mietiskelevän tuntuinen kappale, jonka toteutus on nappisuoritus niin Davelta kuin muultakin porukalta. Hienon ominaisvärin siihen antavat Michael Dunkelin tenorifonin osuudet.

”Lucky Johnny's Gone” on ensikuulemalta hauskaa humppaa, mutta paljastuu hilpeän haikeaksi ja moniulotteiseksi, uskaltaisiko sanoa peijaisviisuksi. Daven laulaessa Onnekasta Johnnya muistellen – ”Lucky Johnny is gone, but his music lives on…” – tunnelmoidaan niin New Orleans -jazz-hautajaisten vaikutteisesti Petri Keskitalon tuuban tahdittamana kuin surumielisessä Mikko Helevän kirkkourkusoundein soittamassa Hammond-osuudessa.

http://www.sjoki.uta.fi/~latvis/yhtyeet/DaveLindholm/morethan123.html

Albumi # 60 // Isokynä Lindholm: Tätä on mun rock’n’roll 1972-1975

- poiminnat ”Do You Know Your Name” ja ”Love In Vain”

Alkuvuodesta 2011 julkaistiin Daven vanhalla artistinimellä ”Isokynä Lindholm” Loven kustantama neljän CD:n boksi ”Tätä on mun rock’n’roll 1972-1975”. Sen sisältö koostuu yhteensä viidestä Daven alkuaikojen albumista (Isokynä Lindholm – Sirkus – Musiikkia – Lillan – Fandjango) sekä yhden CD:n verran muista tuon ajan itselle ja muille tehdyistä kappaleista. Mukana on lisäksi viidentenä levynä omassa kotelossaan Seppo Pietikäisen 2007 ohjaama DVD-dokumentti ”Dave Lindholm - Kukkuu ja mä en oo ees sekasin”.

Kun boksin pääosa on jo aiemmin julkaistua, hyvinkin tuttua tavaraa ja toisaalta kattaa likemmäs sata biisiä, on kahden valitseminen niistä hiukan hankalaa. Valinta osuu vuodelta 1972 peräisin olevaan kappaleeseen ”Do You Know Your Name” sekä "Kukkuu"-dokumentissa kuultavaan katkelmaan ”Love In Vain”.

”Do You Know Your Name” on englanninnos Daven ensimmäisestä singlestä vuodelta 1972. Käännös siitä tehtiin tuolloin osana Loven suunnittelemaa yhteistyötä jenkkimarkkinoille sikäläisen Trilogy-yhtiön kanssa. Kappale piti julkaista omana singlenä, mutta tuli lopulta ulos vain kahdella suhteellisen harvinaisella kokoelmalla. Painokset niistä olivat loppuneet nopeasti. Niitä ei ollut saatavissa C-kasetteina vaan vinyyleinä, joita ei muutenkaan olisi ollut tuonajan hyvinvarustetuissa maaseudun sekatavaraliikkeissä. ”Do You Know Your Name” -kappaleen kuuleminen onnistuikin kovasta hakemisesta huolimatta allekirjoittaneelta vasta toukokuussa 1978. Se vaati tarkoitushakuisen kirjeen Yleisradioon, nimittäin toivelistan Jokamiehen toivekonserttiin. Kun listasta laati Antenni- tai Katso -lehdestä luettujen ohjeiden mukaan riittävän monipuolisen mutta tiiviin, ehdotus meni kuin menikin läpi ja silloinen abiturientti sai haluamansa biisit kuultavaksi radion kautta. Mukana kuorrutuksena oli Kirkaa, Louis Armstrongia, Cumulusta, Nancy Sinatraa, Barclay James Harvestia, Yes’ä ja monia muitakin eri tyylilajeja edustavia artisteja. Keskeinen idea kaiken takana oli kuitenkin kuulla ”Do You Know Your Name”.

Toinen valinta, ”Love In Vain”, on keikkaäänite - perusbiisi kaikkien bluesmiesten kantaäidiltä Robert Johnsonilta. Valintaperuste on nimenomaan se, että mistään aiemmalta Daven levyltä sitä ei löydy, vaikka Dave on sitä keikoilla veivannut vuosikaudet. Tässäkin tapauksessa DVD:llä on valitettavasti vain katkelma. Valintaa helpotti mahdollisuus tsekata koko biisi YouTuben kautta, josta löytyi (piraatti)tallenne vuoden 2010 loppupuolella pienen keikkarupeaman tehneen Shoeshiners-trion (Dave - Marjo Leinonen - Rane Raitsikka) esiintymisestä.